torstai 3. kesäkuuta 2021

Ihan pihalla

 Ulkona oppiminen on nykypäivänä tärkeä osa uudenlaista pedagogiikkaa. Tähän antoi sopivaa potkua myös poikkeusaika. Maalaiskaupungin päiväkoti on aina pitänyt pihalla olosta, mutta siihen pyritään nyt yhä voimallisemmin kautta varhaiskasvatuksen rintaman.

Kaikki oppimisen alueet voidaan toteuttaa myös päiväkodin seinien ulkopuolella niin isojen kuin pienten kanssa. 

Pihalla lapsi kokee herkemmin kaikilla aisteillaan, koska ilmassa ja ympäristössä on paljon enemmän annettavaa kuin sisällä. Lisäksi ulostuleminen vähentää päiväkotiarjen keskeisintä stressihaittaa eli melua.

Kielten rikas maailma tulee todeksi mm vastauksina lukuisiin kysymyksiin sekä vaikkapa tarinoissa toisille mitä olemme nähneet ja kokeneet. Olemme tuoneet ulos myös satuseikkailuita ja luoneet leikkiympäristöjä, jotka siivittävät lasten oman kerronnan ja ulkoleikin lentoon. Monet pelit ja leikit ohjeineen nimeävät ympäristöä.







Olemme muskaroineet, maalailleet, satuilleet ja seikkailleet sekä pihalla että lähiympäristössä.





Me osana luontoa on tärkeä ajattelutapa. Kunnioitamme luontoa, keräämme roskat emmekä taita elävän puun oksia. Etanoita ja matojakaan ei litsailla. Aidan toiselle puolelle poistuminen tekee ryhmästä aina oman pienen yhteisön "kaukana kotoa" ja yhteisöllisyys, toisen huomioinen lisääntyy itsestään. Retki on myös yhteinen kokemus ja muisto, joka hitsaa lapsia ryhmäksi. Luonto innoittaa tarinoimaan historiaa ja lasten leikkeihin voi tarttua vanhoilta ajoilta tutut tavat maistella pihkaa tai leikkiä pelottavaa näkki-leikkiä.






Piha ja luontoympäristö on ollut loputtoman tutkimisen suo. Kaikkina vuodenaikoina. Pelit ja erilaiset kokeet tuovat myös matemaattisen ajattelun vahvasti mukaan tekemiseen.






















Puhumattakaan liikkumiseen innoittavista elementeistä. Pihalla on lupa juosta, pyrähdellä, kiivetä ja kavuta ihan toisin kuin sisällä. Meillä on päiväkodin ympärillä loistava ympäristö tehdä pieniä ja vähän pidempiä retkiä erilaisiin liikkumisympäristöihin. Myös oma pienviljely ja luonnon antimien napostelu ulkoilun ohessa on kasvatusta huomaamaan lähellä oleva hyvä. Pihka, hiirenkorvat ja poimulehdet ovat jokaisen sulan maan retken herkkua.






























maanantai 1. maaliskuuta 2021

Paras päiväkotimuisto ja sananen jonosta



Yrittäjäyhdistys muistutti meitä, että yrityksemme perustamisesta tulee tämän vuoden  marraskuussa 10 vuotta. Muista itseäsi ansiomerkillä! Laittoihan se miettimään mitä kaikkea tässä on tullut touhuttua. Ansioituneen hyvin leikittyjä päiviä ainakin!





Ovien avaamisesta tulee tänään 9- vuotta. Mitäkö meille nyt kuuluu? Kiitos kysymästä, yhä kuuluu hyvää! Vuodet ovat kohdelleet meitä hyvin. Tiellemme on osunut oikeita ihmisiä ja vain itsemme kokoisia vastoinkäymisiä.  Maaseudun tulevaisuuden juttu on tehty ensimmäisenä keväänä ja edelleen voimme allekirjoittaa alkuperäiset ajatukset ja arjen. Näihin asioihin on vain alkanut tulla vahvasti juurten tuntu. 

Nyt jo alakoulun viimeisillä luokilla olevat entiset hoitolapset keskustelivat hiljattain parhaasta Päivänkakkaramuistosta. Eräs muisti kotileikin, jossa oli aina kiva Tomi-isi. Allekirjoittanut ei ole kyllä ikinä nähnyt Tomia, mutta kiva jos on ollut kiva ja etenkin usein :) Toinen muisti päivän jolloin kaikki oli ollut väärinpäin ja lapset söivät ruuankin pöydän alla. Monen muistossa on jätskipäivä, jota vietämme yhä joka perjantai. Jää hyvä maku hoitoviikosta ja on muutenkin mukava herkutella meidän maaseutukaverin, kotimaisen lehmän maidolla sen maukkaimmissa muodoissa. Jäätelöpäivän äiti tai oikeastaan mummu on muuten Marikan hoitomummu, joka antoi 80-luvulla hoitolapsilleen jädet joka perjantai. Maaseudun läheisiä ihmissuhteita kuvastaa hyvin tähän liittyen se, että kyseisen hoitomummun lapsenlapsenlapsi ja lapsenlapsenlapsenlapsi on nykyään  Päivänkakkaran pöydässä nauttimassa sitä isoisomummunsa lanseeraamaa päiväkotiviikon päätösherkkua. Hyväksi havaittua ei kannata vaihtaa ja se slogan sopiikin hyvin koko meidän kohta 10-vuoden mittaiseen taipaleeseen! 

Allekirjoittaneen paras muisto voisi olla kokonainen kirja, mutta yksi eniten mieltä lämmittäneistä kohtauksista oli erään eläköityneen perhepäivähoitajan sanat uimahallin saunassa, kun hän kertoi aina katsovansa meitä kulkiessaan ilolla ja ihaillen. Ajattelin, että tiedät Rouva mistä puhut, olet tehnyt tätä työtä enemmän kuin minä. Ohikulkijakin oli huomannut, että viihdymme töissämme.

Iso kiitos hyvistä vuosista kaikille yhteisön jäsenille koko matkan varrelta <3 Synttäripäivän kunniaksi leivomme perinteisen näkymättömän kakun (varmaan Tomikin tulee sitä syömään) ja pidämme ylimääräisen jätskipäivän ihanien ipanoidemme parhaassa seurassa sekä nautimme kymmenennestä keväästämme tässä <3


Sananen jonosta. Syksylle on jonoa ja jonkin verran jono varmasti liikkuukin. Jono liikkuu useimmiten syksyllä, mutta kesken kaudenkin voi vapautua yllättäviä paikkoja. Vanhat asiakkaat liikkuvat omassa jonossaan ja uudet asiakkaat omassa jonossaan. Jonoon kannattaa aina tulla laittamalla sähköpostia: paivakoti@paivankakkara.fi. Lisää infoa hoitopaikoistamme ja toiminnastamme saat myös henkilökunnan puhelinnumeroista, jotka löydät tämän blogin välilehdeltä. Olet sydämellisesti tervetullut tutustumaan meihin <3

perjantai 27. marraskuuta 2020

Silti lasten oikeuksien aika

Outojen aikojen keskellä on joutunut puntaroimaan lapsen oikeutta sellaiseen lapsuuteen, josta muistetaan muutakin kuin oudot ajat. Lapsen oikeus kosketukseen, syliin, yhteisleikkiin, leikkikaluihin, syntymäpäivähalaukseen, oikeus valita itse mitä ottaa lautaselleen ja kuinka paljon sekä oikeus ylipäätään varhaiskasvatukseen ovat käyneet mielessä monessa hetkessä, kun on tehty päätöksiä ja suunniteltu uudenlaista arkea maailmanmenon reunaehdoilla.

Lapset tulevat nykyään päiväkodin kuistille tai portille, jossa hyvästellään vanhemmat. Ikävä on ollut välillä pitkiksikin päässeitä istuntoja eteisen lämmössä, leikkihuoneen lattialla tai päivällispöydässä vanhempien kanssa. Sisätiloissa hakujen ja tuontien yhteydessä tapahtuvat rupattelut ovat toistaiseksi historiaa ja vähän kylmissään kukin hoitaa välttämättömät tuodessa ja viedessä. Vilkutetaan aidan yli eikä enää isoista ikkunoista. Ikkunoille ei ylipäätään enää voi juosta ennen kuin on pesty kädet saippualla vähintään 20 sekunnin ajan. Pienimmätkin alkavat osata lukujonon mennen tullen. Lapsilla ei ole enää omia käsipyyhkeitä vaan käytämme yksittäisiä heti pesuun heitettäviä. Onneksi Nivan koulun luokkaretkestä haaveileva luokka on ommellut meille iloisen värisiä pikkupyyhkeitä kierrätyshengessä vanhoista lakanoista.

Vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön on opeteltu multimedialaitteiden haltuunottoa. Kuvia ja kuvanlähetystä, tekstariterveisiä, puhelinvasuja ja kahvihetkiä leikkimökin terassilla. Virtuaalipäiväkoti on tulevaisuuden tavoite, foorumi, jossa vanhempien kurkistelu lukitun oven taakse tehdään yhä helpommaksi.   

Ruokailuissa lapsilla on teipillä merkitty jonotuspaikat lattiaan, jolloin kukaan ei pääse enää kapuamaan pöydän ääreen inspiroitumaan tarjoiluvatien sisällöstä ja valitsemaan itse herkkujaan. Tämän sijaan he katsovat kuvia ruuista ja tekevät niistä valintansa. Kuvien käyttö sinällään on ollut arkea jo ennenkin ja lapset pitävät niistä. Kuitenkin aiempi mahdollisuus kontaktiin herkulliseen kattaukseen silmillä nähden ja omin käsin selvästi lisäsi ruuan menekkiä.

Päiväkodin lelujen määrää on rajoitettu helpommin pestävien suuntaan. Lasten omat unikaverit asuvat päiväkodilla. Valinta kaikkein rakkaimmista kainaloisista ei ole ollut helppo vaan saman uniystävän kanssa monikin mielellään matkustaisi höyhensaarilla myös kotona. Unikaveri pääsee myös pesukoneeseen usein. Omia leluja ei saa enää ollenkaan tuoda päiväkotiin. Poissa on kestokassien kokoiset lelukokoelmat eteisestä ( ja toki myös niiden etsiskely iltaisin, ehkä asia mitä vanhemmat eivät tule kaipaamaan 😊).

Nukkumahuoneessa kuluu desinfiointiainetta, kun silittelevä aikuinen puhdistaa itsensä siirtyessään seuraavalle. Ja nukkuma-aikana kuluu desinfiointiainetta, kun päiväkodin pinnat puhdistetaan aiempaa tehokkaammin.

Kyynärpäämoikkausta ja erilaista synttärihalia on harjoiteltu ja se kyllä kikatuttaakin lapsia. Aikuisen mielessä häivähtää haikeus ajoista entisistä, kun rutistettiin niin, että rutisi.

Kyllä päiväkodissa yhä rutistetaan, istutaan sylikkäin ja pidetään kädestä. Ei sitä voi estää. Pikkuinen saattaa sanoa, ettei anna putua, kotka voi tulla kolona. Anna vain, mutta kotona, äitille ja isille. Täti pärjää ilman, vaikka mukavahan se olisi, neniä vaihtaa niin kuin joskus. Ihan pienimmät ei pian muistakaan aikaa parempaa.

Lapsi on tosi sopeutuvainen ja aikuiset hyviä ainakin näyttelemään uudenlaisen ajan mahdollisuuksista iloitsemista. Ja onhan siinä myös mahdollisuuksia, se on totta.

Kuvat kertovat puolestaan miten arki sittenkin voi ottaa vallan ja poikkeusaikojen välietapit käsienpesurasteineen ja lattiateippeineen ovat vain häivähdys elämässä, joka on niin täynnä ihan sitä mihin jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ihan joka päivä.

 


















Ihan pihalla

 Ulkona oppiminen on nykypäivänä tärkeä osa uudenlaista pedagogiikkaa. Tähän antoi sopivaa potkua myös poikkeusaika. Maalaiskaupungin päiväk...