Tämä blogi on kuvaillut ja tuonut esille päiväkodin arkea jo vuosikymmenen ajan. Kummallista kyllä niin harva asia on muuttunut, että tekstien kirjoittaminen mukavista päivistä ja hetkistä, ideologiastamme ja arvoistamme tuntuu jo herkästi itsensä toistamiselle.
Sinällään päivät myllertävät eikä mikään ole kuin eilinen, mutta kuitenkin kaikki puksuttaa tutuissa uomissa tuttujen aikuisten saattelemana.
Vuosi sitten alkanut esikoulukokeilu on liikuttanut päivärytmiämme hieman koulumaisemmaksi isompien osalta, mutta sekään uudistus ei ole ollut mullistava. Jo ennen kokeilua 5-vuotiaamme saivat työskennellä koulumaiseen tapaan. Nyt heidän seuranaan on myös ennen jäähallille eskariin menneet 6-vuotiaat.
Toimimme edelleen pienryhmissä ja porrastamme päivän syömällä aamiaisen kahdessa ryhmässä, menemällä ulkoiluun kahdessa portaassa, lounas saatetaan nauttia kolmessakin ryhmässä ja unille mennään vähintään kahdessa eri ryppäässä. Porrastaminen antaa mahdollisuuden yksilöllisten päivän kulkujen räätälöinnille. Pienryhmätoimnta auttaa lasta kiinnittymään päivän aikaan yhteen häntä hoitavaan aikuiseen ja aikuinen saa mahdollisuuden 25 lapsen sijasta keskittyä neljään tai seitsemään pieneen. Meillä myös hoidetaan yhä lapsia 0-6-vuoden iästä eli perheen kaikki päivähoitoikäiset voivat viettää meillä koko varhaiskasvatustaipaleensa.
Painotamme edelleen toiminnassa maaseudun perinteitä, musiikkia ja liikkumisen iloa. Meillä kokoontuu Ylä-Savon musaopiston ryhmät sekä pidämme itse musiikkituokioita viikottain kaikille ryhmille. Ostamme uimakouluja, tanssin opetusta, yleisurheilukoulua, jalkapallokoulua seuroilta sekä eläinten kanssa toimintaa lähiseudun yrittäjiltä.
Maaseudun arvostus näyttäytyy meillä ennen kaikkea joka päiväisessä ruuassa, jonka Iltalypsy toimittaa meille kaikkien vuosien tapaan mahdollisimman kotimaisena ja lähellä tuotettuna.
Päivänkakkaran kiinteistö, vanha meijerin henkilökunnan asuntola ja maitoautojen talli, 1950-luvulla rakennettu pienkerrotalo, seisoo samoin yhtä tyynenä ja vakaana Kiurujärven rannalla kuin on jo tehnyt 70-vuotta. Meidän 10 -vuotinen taipaleemme on pisara siitä, kappale matkaa ja osa tarinaa. Maisema hivelee meitä joka päivä, vaikka sekin vaihtuu, silti tuntuu, että mikään ei muutu. Jäät tulevat ja jäät lähtevät. Rantakaislikkoon kasvaa voikukkameri ja talventörröttäjät nyökyttävät viimassa. Jänikset, oravat ja naakat tevehtivät meitä joka päivä.
Kaiken ei tarvitse aina muuttua. Etenkin lapset pitävät rutiineista ja siitä, että sama tarina luetaan uudelleen ja uudelleen, sama kiitääkaataa-kupsahtaa kainaloon aina ja sama jäätelöpäivä ilahduttaa meitä jokainen perjantai, suomalaisten lehmien maidosta tehtynä tietysti. Synttärivuosi on lopuillaan. Kirjoitin jo aiemmin, että koskaan ei ole hyvä aika. Aina on jotain meneillään. Kaikki nämä vuodet ovat olleet jotain meneillään. Kymmeneen vuoteen mahtuu ainakin kolme evakkokesää isojen kiinteistöremonttien tiimoilta, kolme vakihenkilökunnan äitiyslomaa, kaksi saattohoidettua vanhempaa, pandemia, energiakriisi... Olemme yksimielisiä, että tämä talo ihmisineen on kuitenkin aina jaksanut tuoda iloa ja jaksamista sekä työn että siviilielämän haasteiden keskellä. Tämä on muumilaakso, melukylä ja puolen hehtaarin metsä. 10 vuotta on huipentunut jo vuosien mittaisiin poikkeusaikoihin, jotka ovat haastaneet, mutta myös auttaneet muistamaan, että vähemmän on enemmän ja riittävästi. On hienoa ja etuoikeutettua saada pysähtyä lumisateeseen, lapsen iloon ja katsomaan syliin nukahtanutta lasta. Onko sinulla jotain mitä tahtoisit tietää meistä ja meidän arjestamme ? Hoitopaikkahakemus kannattaa jättää aina ja olet tervetullut myös tutustumaan paikan päälle, jos haluat sopia tutustumiskäynnin!
Kuvaksi valittiin hyvä esimerkki pienestä ja merkityksellisestä. Ystävyys, leikkirauha, leikin elementit ja aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti