Sadonkorjuujuhlan kuvasatoa !

Sadonkorjuujuhlan mukaan tuominen päiväkodin arkeen oli itsestään selvää alusta saakka. Laitoimme oman pikkuruisen kasvimaan taimilaatikoihin jo ensimmäisenä keväänä ja oitis havaittiin miten suurella ilolla lapset sekä hoitavat, että korjaavat satoa. Tosin laatikoista voi kesän mittaan löytää yhtä ja toista hyödyllistä, kun hiekkakakkuja ja pikkuautoja sekä kastelemisella ei voi olla määrää. Pikkukädet lotraavat vettä tietääkseni niin kauan kuin niiden annetaan läärätä :)
Ikiaikainen sadonkorjuujuhla on ollut historiansa aikana jonkin verran häilyvärajainen niin luonteensa ja ajankohtansakin suhteen. Viime aikoina se on vakiintunut kekriin, mutta me vietämme sitä silloin kun luonto on vielä kaunis eli syyskuun aikana. Iloitseminen ja juhla saavat somisteet äärettömän kauniista ympäristöstämme.

Juhlan rakentaminen alkaa oikeastaan kylvöstä.Teimme tänä vuonna isomman kasvimaan Viljo-tavaratalon peltoon maa-ja kotitalousnaisten avulla. Satoa on pomittu pitkin kesää. Retiisit ja kurpitsat eivät jaksa odottaa myöhäsyksyyn. Aiempia vuosia suuremman sadon tiimoilta järjestimme myyjäiset. Tuotto lahjoitetiin Tansanian kummilastemme koulunvuoteen.

Seuraavaksi alamme harjoitella esityksiä. Tänä vuonna teimme kesäkuusta alkaen soittimia LennArtissa ystävällismielisen järjestyksenvalvojaryhmän rahoittamana. Kiitos Lea ja Ari Luttinen, Marja ja Mikko Pennanen sekä Leena Kumpulainen. Rytmimunia, -kapuloita ja rumpuja. Jukka Mulari sadutti lapsilta biisin sanat ja sävelenkin, jonka sovitti päiväkodin omaksi hitiksi "Robin kasvimaalla". Yllättäen nämä kaksi teemaa olivat mielien päällä :D


Viimeisellä viikolla ennen juhlaa somistetaan pihaa ja leivotaan. Varsinainen ilon juhlan tarjoilu tulee Iltalypsyn sadon antimista. Esitysten jälkeen ruokailemme yhdessä. Päiväkodissamme ei ole erillistä vanhempainiltakulttuuria vaan kokoamme perheet vapaamuotoisiin pihajuhliin muutaman kerran perinteisten vuotuisjuhlien aikaan. Paperilla tulevat kausitiedotteet, vapaamuotoiset eteis-, kahvikuppi-, puhelin-, tekstarikeskustelut sekä vuotuiset Vasun tarkistukset ovat riittäneet aikuisten keskinäiseen tiedonvaihtoon. Myöskään reppuvihkoa emme käytä. Tekstari on koettu hyväksi tavaksi muistuttaa tärkeimmistä ja henkilökohtainen rupattelu henkilökohtaisimmista asioista.


Tämän vuoden juhlan kuvasi Auli Vaalama. Kiitos <3

Å