perjantai 27. marraskuuta 2020

Silti lasten oikeuksien aika

Outojen aikojen keskellä on joutunut puntaroimaan lapsen oikeutta sellaiseen lapsuuteen, josta muistetaan muutakin kuin oudot ajat. Lapsen oikeus kosketukseen, syliin, yhteisleikkiin, leikkikaluihin, syntymäpäivähalaukseen, oikeus valita itse mitä ottaa lautaselleen ja kuinka paljon sekä oikeus ylipäätään varhaiskasvatukseen ovat käyneet mielessä monessa hetkessä, kun on tehty päätöksiä ja suunniteltu uudenlaista arkea maailmanmenon reunaehdoilla.

Lapset tulevat nykyään päiväkodin kuistille tai portille, jossa hyvästellään vanhemmat. Ikävä on ollut välillä pitkiksikin päässeitä istuntoja eteisen lämmössä, leikkihuoneen lattialla tai päivällispöydässä vanhempien kanssa. Sisätiloissa hakujen ja tuontien yhteydessä tapahtuvat rupattelut ovat toistaiseksi historiaa ja vähän kylmissään kukin hoitaa välttämättömät tuodessa ja viedessä. Vilkutetaan aidan yli eikä enää isoista ikkunoista. Ikkunoille ei ylipäätään enää voi juosta ennen kuin on pesty kädet saippualla vähintään 20 sekunnin ajan. Pienimmätkin alkavat osata lukujonon mennen tullen. Lapsilla ei ole enää omia käsipyyhkeitä vaan käytämme yksittäisiä heti pesuun heitettäviä. Onneksi Nivan koulun luokkaretkestä haaveileva luokka on ommellut meille iloisen värisiä pikkupyyhkeitä kierrätyshengessä vanhoista lakanoista.

Vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön on opeteltu multimedialaitteiden haltuunottoa. Kuvia ja kuvanlähetystä, tekstariterveisiä, puhelinvasuja ja kahvihetkiä leikkimökin terassilla. Virtuaalipäiväkoti on tulevaisuuden tavoite, foorumi, jossa vanhempien kurkistelu lukitun oven taakse tehdään yhä helpommaksi.   

Ruokailuissa lapsilla on teipillä merkitty jonotuspaikat lattiaan, jolloin kukaan ei pääse enää kapuamaan pöydän ääreen inspiroitumaan tarjoiluvatien sisällöstä ja valitsemaan itse herkkujaan. Tämän sijaan he katsovat kuvia ruuista ja tekevät niistä valintansa. Kuvien käyttö sinällään on ollut arkea jo ennenkin ja lapset pitävät niistä. Kuitenkin aiempi mahdollisuus kontaktiin herkulliseen kattaukseen silmillä nähden ja omin käsin selvästi lisäsi ruuan menekkiä.

Päiväkodin lelujen määrää on rajoitettu helpommin pestävien suuntaan. Lasten omat unikaverit asuvat päiväkodilla. Valinta kaikkein rakkaimmista kainaloisista ei ole ollut helppo vaan saman uniystävän kanssa monikin mielellään matkustaisi höyhensaarilla myös kotona. Unikaveri pääsee myös pesukoneeseen usein. Omia leluja ei saa enää ollenkaan tuoda päiväkotiin. Poissa on kestokassien kokoiset lelukokoelmat eteisestä ( ja toki myös niiden etsiskely iltaisin, ehkä asia mitä vanhemmat eivät tule kaipaamaan 😊).

Nukkumahuoneessa kuluu desinfiointiainetta, kun silittelevä aikuinen puhdistaa itsensä siirtyessään seuraavalle. Ja nukkuma-aikana kuluu desinfiointiainetta, kun päiväkodin pinnat puhdistetaan aiempaa tehokkaammin.

Kyynärpäämoikkausta ja erilaista synttärihalia on harjoiteltu ja se kyllä kikatuttaakin lapsia. Aikuisen mielessä häivähtää haikeus ajoista entisistä, kun rutistettiin niin, että rutisi.

Kyllä päiväkodissa yhä rutistetaan, istutaan sylikkäin ja pidetään kädestä. Ei sitä voi estää. Pikkuinen saattaa sanoa, ettei anna putua, kotka voi tulla kolona. Anna vain, mutta kotona, äitille ja isille. Täti pärjää ilman, vaikka mukavahan se olisi, neniä vaihtaa niin kuin joskus. Ihan pienimmät ei pian muistakaan aikaa parempaa.

Lapsi on tosi sopeutuvainen ja aikuiset hyviä ainakin näyttelemään uudenlaisen ajan mahdollisuuksista iloitsemista. Ja onhan siinä myös mahdollisuuksia, se on totta.

Kuvat kertovat puolestaan miten arki sittenkin voi ottaa vallan ja poikkeusaikojen välietapit käsienpesurasteineen ja lattiateippeineen ovat vain häivähdys elämässä, joka on niin täynnä ihan sitä mihin jokaisella lapsella tulisi olla oikeus ihan joka päivä.

 


















perjantai 17. huhtikuuta 2020

Gurnauu! Onni on the road

Päivänkakkara sai Onni-kissan kahdeksan vuotta ensimmäiseksi eläinystäväkseen. 
Onni on alunperin syntynyt ystävämme Taina Huttusen käsistä ja sittemmin matkustanut kaukaisilta mailta Meijerin Rannan vierasvenesatamaan. Rantautuessaan Onni päätti jäädä eläkevirkaan Maitokujan uuninpankkokissaksi. 

Vanha seikkailuhenki heräsi Onnissa kuitenkin tälle talvea ja hän halusi alkaa matkustella lasten kodeissa. Sillä edellytyksellä tietysti, että olot pysyisivät yhä lokoisina ja pienistä seikkailuista ja sattumuksista saisi hieman mielenvirkinettä. Enää Onni ei matkusta laivalla vaan hänestä on tullut ihan sylikissa !

Onnin mukana kulkee päiväkirja, johon perhe pääsee ihmisten kielellä kertomaan mitä pieni kissaystävämme on saanut tuta visiittiensä aikana. Päiväkirjan lukeminen päiväkodin aamupiirissä on ollut tavattoman mielenkiintoista ja hauskaa, Kiitos tässä vaiheessa jo perheille kivoista hetkistä meille ja Onnille !

Viimemmäksi Onni pääsi Ilonan mukaan. Ilona on kohta 3-vuotias reipas Maitohorsmalainen, jolta kissojen hoito onnistuu mitä parhaiten, 

Tältä voi näyttää Onnin pitkä viikonloppu Ilonan majatalossa :) 

Luisteluretki Kiurujärven jäälle. Herkullisia kalaparvia niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :o

Automatkailua turvaistuimessa tietenkin. Hui! Aivan erilaista kuin merillä.

Ulkoilua kevääseen heräävässä luonnossa. Pikkulintujen ääniä. Pikkulintuja ei jaksa vanha kisuli enää kiusia.

Tuo pieni olento on Onnista mielenkiintoinen. Kutsuvat sitä Ilonan pikkuveljeksi. Söpö ja äänekäs. Onni haluaa kokeilla samalla tavalla pötköttelyä ja potkimista.

Olipa mukavia päiviä! Heihei Ilonan perhe. Matkani taitaa jatkua maaseudulle. Ihan kuin jostain kuuluisi muu, ammuuuuu! Se tarkoittaa eläinten kielellä, että tervetuloa!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020


Kuinka Kum-Maa onkaan tämä kevät

Marjatta Kurenniemen kirjan Kuinka Kum-Maa päähenkilö Pikku Pau keksii jotain kaikenmaailman pöpöjen aiheuttamien tylsyyksien tainnuttamiseksi.

Mekin ajattelimme täällä päiväkodilla, että vaikka emme nyt yhdessä pääse sukeltamaan mielikuvituksen metsiin, aikakoneisiin ja mitä kulloinkin meillä sattuisi olemaan työn alla, voisitte tehdä sen kaiken omissa kodeissanne?
Ehkä tarkemmin katsottuanne huomaatte, että kotonakin asuu saunan lauteiden alla pikkuinen tonttu, joka tykkää mellastaa öisin hiljenneessä talossa? Ehkä hänestä olisi iloa? Tai kodin takapihalta voisi löytyä postipupun konttori, mihin voi jättää postia, että hän voi jakaa sitä metsän väelle. Tai edes erityinen postipuu saattaisi olla siellä teidänkin suunnilla? Erityisesti teidän pitää muistaa laittaa postia Talvijättiläiselle, Pakkaspojalle ja Lumikuningattarelle, että heidän aikansa alkaa olla pikku hiljaa lähteä ja antaa Kevätkeijun tulla. Muistatte kai Kevätkeijun? Hänhän näyttää kaukaa katsottuna tuolta:
 

Muistatteko, kun näimme Kevätkeijun eräänä aamupäivänä, kun kävelimme jonkun matkaa ohi sataman, kiipeilypuun, oravametsän, siilipensaan, yli Pierupöksypeikon sillasta ja sitten hökkelin ohi ja kaarisillan yli? Se oli se kerta, kun hän oli jättänyt meille herkkujakin metsään. Teidän kannattaa tutkia tarkkaan lähimetsänne, sielläkin saattaa olla kupposellinen marenkeja ja lusikkaleipiä!
 

Ehkä Kevätkeijun jälkeen alkaa olla jo aika, kun me taas tapaamme ja voimme ottaa kiikarit ja katsoa muuttolintuja yhdessä. Paistamme sitten tietysti makkaraa siellä lammaspolun päässä olevalla nuotiopaikalla. Muistatteko viime keväänä, kun siellä oli myös villihevosia? Roisto ja Peto. Ehkä he ovat tänäkin keväänä. Siellä oli myös mahtava puro. Sellaisia on varmasti teidänkin metsissänne!
 
Äläkä unohda etsiä Männiäisten aarteita! Muistatteko, kun löysimme kultarahakirstun lattialautojen alta ja söimme ne kaikki !
 
 
Tai sitä ihmeellistä kertaa, kun takapihalla kasvoi limonaadipuu! Poimittiin kaikki ja kyllä oilvat hyviä !
 
Sellaisia ihmeellisiä asioita voi löytää milloin vain ja mistä vain, kun alkaa seikkailla !

Keväthuuto kannattaa myös huutaa!  Metsät ja vuoret pitävät jos huudat sellaisena päivänä, kun aurinko paistaa oikein lämpimästi ja kutittaa sinun nenääsi. Ehkä se sattuu vielä jäätelöpäivänä, koska jäätelö sopii sellaisiin päiviin. Muista siis ottaa myös jäätelöä, joka perjantai, pari annosta ainakin. Se on tosi hyvä lääke moneen vaivaan, sanoi meidän lääkäri!
 
Jos sinulla ei ole oikeaa jäätelö voit tehdä leikkijäätelöä. Se on myös hyvää !


 
Tiedekerhossa olisimme tehneet myös oikeaa pehmistä, mikä onnistuu mainiosti myös kotona, kun pihalta löytyy vielä lunta. Käytä mahdollisimman kylmää lunta ja rumpsutteluun tarvitset aikuisen kaveriksi. Se on oikein hyvä taukojumppa etätöissä pakertavalle isolle ihmiselle. Tässä linkki tiedejäätelön tekoon. Se onkin ainoa kokeemme jota on lupa maistaa !
 
 
Kum-Maa maan tarinoita voit kuunnella Yle Areenasta, vaikka koko perheen voimin:
Kuulumisiin ja tapaamisiin ! Toivottaa Päivänkakkaran olennot
 

 

 

maanantai 3. helmikuuta 2020

Aplodit raikaa, sirkuksen taikaa on teltta tulvillaan

Jostain syystä lapsiarjen vinkkelistä niinkin kuvauksellinen teema kuin sirkus on jäänyt päiväkotiarjessamme vuosien saatossa vähemmälle käsittelylle. Korjasimme asian vanhempainillan saldona menneessä syksyssä. Mä en kiusaa -kampanjan jatkolle tämmöinen kaikenlaisten omituisten otusten areena oli myös hyvä syvennys "kaikki erilaisia-kaikki samanlaisia"-teemakasvatukseen.

Sirkuskaravaanimme pystytti teltan pidemmäksi aikaa alakerran leikkihuoneeseen, jossa lapset saivat leikin kautta kokeilla erilaisia rooleja ja päästä estradille. Tarvittiin myös sisäänheittäjiä, lipunmyyjiä, avustajia ja popcornikojun pitäjiä. Jokaiselle onnistuttiin löytämään jotain, mieluisa tapa osallistua yhteiseen leikkiin. Yhteisesti ja yksimielisesti päätimme sirkuksen nimenkin: Sirkus Väärinpäin! Meidän sirkuksessa saa olla väärinpäin ja vaikka väärällä jalalla.

Meille on muodostunut jo perinteeksi avoin lava-tyyppiset juhlat ja lapset ovat rohkaistuneet jo pidempään tekemään omia esityksiä ja tulemaan estradille kukin omalla tavallaan. Aplodien raikuminen on iso osa sitä kaikkea hyvää mitä sirkus-sesonki toi meille ja meihin. Jokainen meistä tarvitsee aplodeja elämässään!

Sirkus ulottui värikylläisenä kädentaitoihin, akrobatian alkeisiin perehdyttiin Iisalmelaisen liikuntaseura Otteen tiloissa isompien kanssa, satukirjaston aiheisiin ja Ulla-Siskon musiikkihetkiin.




Harvinaisia yhteisotoksia Päivänkakkaran aikuisista ! Olemme niin sitoutuneet pienryhmätyöskentelyyn, että aina on joku jossain muualla menossa jonkun porukan kanssa. Pikkujoulusirkuksen pölyjen laskeutuessa pääsimme itsekin lavalle :) Vasemmalta päiväkodin johtaja Sanna Tikkanen, musiikin maisteri Ulla-Sisko Jauhiainen (tuntiopettajamme), varhaiskasvatuksen opettaja Tuulikki Huttunen (KK), vakiosijaisemme kohta valmis vakaope Reetta Könönen, lastenhoitajat Katariina Utriainen ja Marika Lasanen. Kuvasta puuttuu ihana arkemme pelastaja Anne Remes, joka auttaa päiväkodilla puolipäiväisesti kaikessa !
Kantahenkilökunta on duunannut duunia yhdessä tänä vuonna 8 vuotta! Aplodit sille !

Sirkusteluista huolimatta vaalimme aina myös ihan tavallista arkea. Jokainen päivä on lapselle lapsuus, aika mistä jää muistot, jossa opitaan ja rakennetaan niin paljon. Arki eletään aamusta myöhään iltapäivään kohtaamisissa, lahkeiden renksujen laitossa kengän kannan alle, nenän pyyhkimisessä, uunituoreen sämpylän syönnissä, uneen nukuttamisessa, jäätelöpäivässä, kadonneen lempilelun metsästyksessä.
Syksyn mittaan kaikkea tätä ynnä uimakoulua, yleisurheilukoulua, metsäretkiä, talkoita (olemme olleet mukana avokotahankkeessa, meille keijunkannonkodassa ja kota onkin tuonut meille jo monet ilot) tunteita sekä leikkiä, leikkiä ja vielä kerran leikkiä!










Lapset tykkäävät koristella itse omat voileipänsä. Kasvikset antavat voimaa ja väriä monta kertaa päivässä.
Hymyillään kun tavataan :)

Leidit ja Gentlemannit; saanen esitellä päiväkodin syksyn uutuden, Panda-eskarin!

Leppoisan lämpöisen kesän vaihtuessa syksyyn alotimme uuden toimintakauden myötä myös Päivänkakkaran ensimmäisen esiopetusryhmän. Kiuruveden...