torstai 13. kesäkuuta 2019

Aristoteleen jalanjäljillä. Miten paljon mahtuu pienen elämään ?

Arjen pedagogiikkaa - kosketuksia käsitteisiin.
Joukko matematiikan käsitteitä on tullut tehokkaasti tutuiksi viikonpäivien nimissä talven mittaan. Vaihdamme viikonpäivänimet kausittain teemoihin sopiviksi. Lajituntemusta on syvennetty metsän eläinten, kukkasten, lintujen, hyönteisten, meren elävien jne. sektoreilla.  Mäyrä-maanantai vaihtuu lapsen suussa sulavasti meduusa-maanantaiksi ja kuvan sekä toistojen kautta opitaan nimeämään asioita laajemmin sekä maistellaan alkukirjainta.

Alkuvuoden teemoiksi valitut tiede, teknologia ja tunteet ovat palvelleet laajalla kirjolla päivittäisiä tekemisiä ja tilanteita. Tutkimisen ja tuntemisen taidot ovat ulottuneet jokapäiväisiin tilanteisiin. Lasten kyky sanoittaa asioita ja osoittaa ihmetystä pintaa syvemmältä on karttunut. Tutkija Jenni Vartiaisen väitöskirjan mukaan varhaiskasvatusiässä aloitettu tiedekasvatus parantaa oppimistuloksia myöhempinä kouluvuosina. Lisäksi olemme kokeneet, että pieni maalaiskaupunkimme tarvitsee tänne juurtuneita eläinlääkäreita ja insinöörejä sekä saman alaviitteen alla toimiva lukio kiinnostuneita opiskelijoita. Päivänkakkara kantaa näin oman kortensa seutukunnan elinvoimaisen tulevaisuuden kekoon.

Tunnekasvatuksen johtoajatuksena on kasvattaa lapsia pärjäämään ryhmässä erilaisten toimijoiden kanssa ja kunnioittamaan myös toisenlaisia tapoja olla olemassa. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia, meidän ei tarvitse olla ristiriidattomia, meidän tulee vain oppia pärjäämään yhdessä. Harjoittelemme sanoittamaan tunteita ja huomaamaan toisen hienot ominaisuudet niin leikkihuoneen myrskyjen kautta kuin pöytäteatterin tai animaatiokäsikirjoitustenkin avulla. 
Kulttuuritaloon tutustumisretkellä pääsimme tekemään ihan oikeita töitä, mainostöitä. Parasta olivat ehkä pyörivät tuolit ja kahvihuone. Saimme avaimenhaltijan avulla katsoa lukittujen ovien taakse koko talossa. Katsomon alla oleva pimeä luola sai mielikuvituksen laukkaamaan ;)
Päiväkodin esitteestä tuli tämän reissun myötä valtavan hieno. Paljon hienompi kuin se edellinen aikuisten tekemä. Erityiskiitos Aulille jälleen kerran lasten käden jäljen vaalimisesta <3

Myös Maitohorsmalaiset maistoivat palasen multimediaihmettelyä, kun omakuva siirtyi johtoja pitkin tietokoneelle ja siitä paperille ja lopulta omisssa käsissä omaksi voimahahmoksi. Hahmojen seikkailut pöytäteatteriareenalla keskittyivät hyvään kaveruuteen ja arjen tilanteiden ratkaisumalleihin.
Tämän kevään uutuus on ollut 5-vuotiaiden tiedekerho. Yläkoulun matemaattisten aineiden ope Marjo Knuutinen on ollut todellinen helmi yhteistyökumppaniksi. Lapset ovat iloinneet jokaisella viidellä kokoontumiskerralla täysin rinnoin. Kaikki käsitellyt aiheet kemian ja fysiikan alalta ovat olleet inspiroivia ja monet ovat halunneet tehdä töitä toisen kerran vielä kodeissaankin. Äidit ja isitkin ovat sitten toivon mukaan päässeet muistelemaan kerran koulussa opittuja asioita ja yhdessä tekeminen on varmasti aina kivaa !

Maatilojen tekniset vimpaimet tulivat tutuiksi retkellä Maitoahon lypsyasemanavettaan. Asiantuntijaoppaana päiväkodin isä, viljelijä Mikko Kemppainen. Museoretkellä olemme palauttaneet mieleen lypsykarjan hoidon ammoisina aikoina ja vierailukohteissamme eri maatiloilla olemme päässeet näkemään varsin monialaisesti miten maito saadaan tankkiin tänä päivänä. Kaikkein mieluisinta on ehkä kuitenkin jokaisella tilaretkellä ruokkia eläimiä. Lapset kantaisivat heinänkorsia ja rehua paljon pidempään kiitollisten vastaanottajien eteen kuin mitä retken aikataulu koskaan antaa myöten.



Tekniikkalelut ovat löytäneet koko talon väen pienimmistä isoimpiin. Erilaisissa rakennussarjoissa on syntynyt upeita teoksia hienosti ohjeita noudattaen tai aivan omina innovaatioina. Mönkkäreitä, pilvilinnoja, titanikkeja jne.

Alkuvuoteen on kuulunut uuden oppimisen lisäksi perinteisiä vuotuisjuhlia, luonnon kiertokulun ihmettelyä ja tietysti leikkimistä. Olemme ottaneet leikille jopa kokonaisia viikkoja kalenterista. Kasvatamme niillä viikoilla ystävyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, mielikuvituksen lentämisen iloa ja tosiaan harjoittelemme sitä kaikista tärkeintä -ihmisenä ihmiselle olemista, yhdessä pärjäämistä.












Viljo Tavaratalosta talven hauskin menopeli mäkeen ☺



Kävelemme yleensä joka paikkaan. Se ei ole ollenkaan kurjaa. Luonto vaihtaa meille maisemaa ja kulkupelit pulkista potkupyöriin inspiroivat.

Päivänkakkara täytti tänä keväänä jo 7-vuotta ❤





Esikoululaiset tulevat eskareistaan meille kuljetuksella puolen päivän jälkeen. Pienet menevät silloin päivälevolle ja talo on rauhallisimmillaan. Syödään välipalaa ja rupatellaan. Useimmiten esikoululaisetkin lepäävät tunnin kirjan parissa ja lyhyen hiljaisuuden viettäen. Monikin saattaa vielä nukahtaa. Joinain päivinä emme lepää pieluksissa vaan lepuutamme sieluamme mukavien puuhien parissa. Olemme askarrelleet, uineet, retkeilleet, tiedekerhoilleet. Tänä vuonna olemme lukeneet tarkkaan Ronja Ryövärintyttären ja sen vuoksi aiomme muuttaa viimeisellä viikolla Karhuluolaan 😉 iltapäivähoitoa olemme tarjonneet niille esikoululaisille, jotka ovat olleet meillä jo valmiiksi hoidossa.

Kaupungin varhaiskasvatusväen ja kirjaston tuottama "todellinen prinsessa" teatteriesitys oli ihana ja mieleenpainuva. Kiitos siitä !


Yläkoulun ope on löytänyt meidän väelle sopivan perspektiivin 😀









Avoimet lavat ovat suosittuja tapoja tehdä juhliin ohjelmaa.

Itse tehdyt lautapelit ovat olleet huippujuttu. 

Eeron lemmikki, emon hylkäämä karitsa oli meistä kaikista heti sydäntä särkevän ihana ❤ 

Tipetointi-pipetointi on todella tarkkaa puuhaa. Työn alla tilavuudet sokerisateenkaaren avulla.

Joka talvi on tuotava ainakin yhdesti rantapippalot sisälle piristämään pitkää kaamosta.

Maitohorsmien ykköstärkeä tehtävä on löytää ystävä ja oppia leikkimään.



Ja Maitohorsmathan leikkivät. Hyvin vielä helmikuussa Korvatunturia jos hyvälle tuntuu.
Pelastusharjoitusten jännittävää tunnelmaa Palomies Samin kyydissä !
Välineet tutuksi jo pienestä pitäen.
Rantahiekkaa keskellä talvea. Kuinka ihanasti se lämmittääkään ;)
Ronja Ryövärintyttären innoittamana muutimme todellakin keväällä Karhuoluolaan yhdeksi päiväksi ja mitä muuta söimmekään kuin lohta ja luonnon antimia.
Karhuoluolassa  sai käydä myös esikoululaisten lisäksi myös päiväkotilaisista isoimmat. Onneksemme Roisto ja Peto sattuivat juuri laiduntamaan lähettyvillä ja he antoivat meidän kaikkien tulla selkäänsä <3


Roolileikkien hurmaa. 

Syödään luonnosta. Kuvassa vuorossa hiirenkorvat.

Välillä on aikuisenkin vuoro heittäytyä seikkailuun. 
Isommat lapset tykkäävät hirveästi pienistä hattarapäistä Maitohorsmien puolella.




Haloo, Päivänkakkarassa ! Mitä saisi olla? Ai hyviä hoitopaikkoja? Kyllä meiltä löytyy! Seuraavan kerran syksyllä 2020. Kyllä siellä on jo muitakin, mutta jonoon kannattaa kyllä tulla aina ! Kuulumisiin 😘


Leidit ja Gentlemannit; saanen esitellä päiväkodin syksyn uutuden, Panda-eskarin!

Leppoisan lämpöisen kesän vaihtuessa syksyyn alotimme uuden toimintakauden myötä myös Päivänkakkaran ensimmäisen esiopetusryhmän. Kiuruveden...