perjantai 22. huhtikuuta 2022

Kukkia ja mehiläisiä




Päivänkakkarat ovat tänä talvena suunnanneet katseensa yhä selkeämmin niin sanottuun kehotunnekasvatukseen, joka onkin paljon enemmän kuin pelkät kukat ja mehiläiset. Varhaiskasvatuksessa toteutettava kehotunnekasvatus on pienille lapsille suunnattua seksuaali- ja turvataitokasvatusta, joka tähtää laajasti lapsen hyvinvoinnin lisäämiseen. Kehotunnekasvatus sisältää lapsen tasoista tietoa kehosta, tunteista ja oikeuksista. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämänvaiheissa ja myös lapsella on oikeus saada ilmaista itseään tällä elämän osa-alueella, oikeus saada todenmukaista tietoa ja tulla kuulluksi myönteisessä vuorovaikutuksessa. 

Sukupuolisensitiivinen eli kaikki lapset yksilöllisesti huomioiva kasvatus niputetaan usein puheeseen sukupuolineutraalisuudesta, joka jakaa meitä puolesta ja vastaan puhujiin. Vaikka seksuaalikasvatuksen yksi tehtävä onkin rooliodotusten purkaminen, se ei tarkoita kenenkään oman sukupuolen kieltämistä. Rooliodotusten purkamiseen liittyy lapsen mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen, itselleen merkityksellisten asioiden kanssa. Rooliodotusten purkaminen ei kuitenkaan ole seksuaalikasvatuksen keskiössä. Sukupuolisensitiivisyys kasvatuksessa tarkoittaa sukupuoleen liittyvien käsitysten ja stereotypioiden huomioimista eikä sukupuolen tyhjäksi tekemistä. Kaiken kasvatuksen tulisi olla sukupuolisensitiivistä. 




Miten pienten lasten kanssa sitten voi aihetta käsitellä? Olemme kuulleet aiheesta mm. seksuaalikasvattaja ja luokanopetuksen lehtori Sofia Lindiä sekä Kuopion Setlementti Puijolan johtaja, seksuaaliterapeutti Johanna Luomalaa. Pienten lasten kanssa voi ja pitää keskustella perheeksi tulemisesta. Tieto siitä miten vauva saa alkunsa, miten raskaus etenee äidin kohdussa ja miten vauva kehittyy ja kasvaa lapseksi on myös lapsen oma kasvutarina ja siten merkittävä osa identiteettiä. Lapselle on hyvä kertoa myös erilaisista perheistä ja erilaisista tavoista tulla raskaaksi. Kirjastosta on lainattavissa tähän esimerkiksi hyvä kirja, Riina Katajavuoren, Riikka Toivasen ja Maiju Tokolan tekemä Meidän pihan perhesoppa. Kirjan tarinoiden ja piirrettyjen kuvien kautta on mahdollista käsitellä jo pienten lasten kanssa erilaisia perheeksi tulemisia. 



Seksuaalikasvatuksen tärkeä päämäärä on tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen taidot. Ilahdun, pelkään, jännitän, rakastan, pidän, en pidä... Pieni lapsi tarvitsee tunteilleen sanat, kuulluksi tulemisen ja hyväksynnän. Pienen lapsen sanavarasto on vasta rakentumassa ja omista tuntemuksista kertominen tarvitsee työkaluja eli sanoja. Niitä on meidän aikuisten tehtävä antaa. 
Lapsen kehitykseen kuuluu myös ihastumisen eri vaiheet, jotka voivat olla hyvin yksilöllisiä kokemuksia ja osalla tulla ajankohtaiseksi jo päiväkoti-iässä. Pieni lapsi ihastuu usein aluksi isään, äitiin tai johonkin muuhun tuttuun aikuiseen ja se kuuluu normaaliin kehityskaareen. Myöhemmin ihastumisen kohteeksi voi tulla joku, vaikka päiväkotikavereista. Tunnekasvatus korostaa tässä kohtaa lapsen tunteiden hyväksymistä ja toisen kunnioittamista. Lapsen ihastumisen tunne voi olla voimakas ja opettelemme huomaamaan onko ihastuksen kohde valmis, vaikka voimakkaisiin halauksiin tai muuhun läheisyyteen mikä ihastuneesta itsestä olisi ihanaa. Harjoittelemme huomaamaan toisen rajoja ja kunnioittamaan niitä sekä olemaan samaan aikaan tuntematta häpeää omista tunteistamme. "Huomaatko, että kaverilla ei ole nyt hymy kasvoilla? Hän ei ehkä pidä siitä, että tulet niin lähelle!" "Voiko Pekka istua tässä sinun vieressäsi, jos et pidä, että hän ottaa sinua kädestä kiinni?" "Eikö ole mukavaa, että Maijun mielestä sinä olet niin ihana!" Ystävät ja ystävyys tulevat tärkeiksi kasvun myötä ja kaverin rajojen lisäksi etsimme myös omia rajojamme. Päiväkodissa on puhuttu rajoista nyt alkuvuodesta Pikku Kakkosen sivuilla olevan materiaalin kautta. 

Linkki:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/05/pikku-kakkosessa-annetaan-kaikille-kehon-osille-nimi-ja-opetellaan

 Materiaalissa käsitellään mm uimapukusääntöä, joka liittyy kehon yksityisimpiin alueisiin. Lisäksi olemme puhuneet paljon vessarauhasta ja oikeudesta määrätä itse omaa kehoaan. Harjoittelemme sanomaan EI! Kaikilla aikuisilla on velvollisuus huolehtia lasten turvallisuudesta myös tällä alueella, niin päiväkodissa, koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. 




Vuonna 2021 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan Kiuruvedelläkin 4.-5.-luokkalaisista osa on kohdannut seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua (1,3 %). 8.-9.-luokkalaisista jo 31,2 % (vuonna 2019 16,9 %). Kokemusten kurssi on jyrkästi nousujohteinen. Ahdisteluun sekä ehdotteluun liittyy usein internet, mutta sitä tapahtuu myös koulussa ja muissa julkisissa tiloissa. Kouluterveyskysely kertoo myös, että v. 2019 4.-5.-luokkalaisista vain alle puolet oli kertonut kokemuksistaan luotettavalle aikuiselle. Uusimmassa kyselyssä 8.-9.-luokkalaisista Pohjois-Savossa kokemuksistaan oli puhunut vain 22,2 % nuorista. Kiuruvesi ei ole lintukoto, koska luvut ovat paikoin jopa maan keskiarvoa korkeammat. Tähän nähden on erittäin tärkeää puhua jo pienten lasten kanssa siitä mikä on "huono salaisuus". Lapsen kanssa voi käydä läpi kenelle voi kertoa eri tilanteissa tunteistaan ja kokemuksistaan sekä rakentaa lapsen mielen pohjalle toimintamallia, jos kohtaa ahdistavan tilanteen. On tärkeää, että lapsi kokee jo pienestä pitäen, että myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kertominen ja kysyminen on sallittua sekä hänellä on riittävä sanavarasto tähän ja tunne siitä, että hän saa olla oma itsensä. 

Meillä kasvattavilla aikuisilla ei ole useinkaan itsellämme kovin kummoisia kokemuksia seksuaalikasvatuksesta ja se tekeekin omasta kasvatustehtävästämme haasteellisen. Paras tapa on kuitenkin lisätä arkeen myönteistä viestintää eikä niinkään pakottaa itseään ja lasta yksittäiselle "oppitunnille", joka voi lapsellekin tulla yllättäen, irrallisena ja siten jopa ahdistavana kokemuksena. Usein ajatellaan, että keskustelu pysyy lapsentasoisena, kun vastataan siihen mitä lapsi kysyy, mutta entä jos lapsi ei kysy? Vastuu on aikuisella kuitenkin lisätä tietoa ja sanavarastoa ikätasonmukaisesti eikä sivuuttaa sitä siinäkään tapauksessa kokonaan odottamaan 5.-luokan ihmisen biologian oppitunteja. 

Miten kertoa seksistä lapselle? Ainakin, että se on aikuisten välistä ja hyvin yksityistä. Se perustuu luottamukseen ja molemmin puoliseen mukavaan tunteeseen. Siitä voi aina kieltäytyä. Seksi sisältää mukavalle tuntuvaa koskettelua myös yksityisiltä alueilta ja silloin ollaan usein ilman vaatteita. Seksin tekeminen voi johtaa joskus vauvaan, mutta ei aina. Aihealueesta puhumisen ei ole katsottu lisäävän seksuaalista aktiivisuutta vaan se lisää lapsen turvataitoja. Ihmisen kehitys varhaislapsuudessa on hyvin yksilöllistä, niin myös seksuaalisen kasvun saralla. Oma lapsi tai päiväkotiryhmän lapset voivat olla hyvin eri vaiheissa ja vaatii aikuiselta herkkyyttä tuoda tietoa arkeen. Aikuisen tehtävä on myös suojata lasta ikätasoon kuulumattomilta asioilta ja antaa lapsen kehittyä omalla aikataulullaan. Tehtävä kuulostaa vaikealle ja on selvää, että kasvattajina onnumme, sanomme jotain tyhmää, jyrkkää ja yleistävää useinkin, mutta Johannaa lainatakseni "jo näiden asioiden tiedostaminen on hyvä askel eteenpäin". Siitä lähdemme ja se on myös tämän tekstin tarkoitus. Lisätä tietoisuutta. 

Armoa ja tsemppiä kasvatuksen saralle meille kaikille tässäkin tärkeässä asiassa! 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kukkia ja mehiläisiä

Päivänkakkarat ovat tänä talvena suunnanneet katseensa yhä selkeämmin niin sanottuun kehotunnekasvatukseen, joka onkin paljon enemmän kuin p...