Uudistumisia. Paitsi tärkeimmissä asioissa.

Silmiin osuu silloin tällöin kahdeksan vuoden takaiset SWOT- analyysit, erilaisia ilmoituksia ja hakemuksia sekä itseämme varten kootut mind mapit siitä millainen tulevaisuuden päiväkoti voisi olla. Yllättävän moni asia on paikoillaan. Kaikki alkuajan tärkeimmät arvot ovat pysyneet muuttumattomina arjessa, kuten lapsentahtisuus, maaseutumainen elämänmeno, syli, musiikki, liikkumisen ilo <3 Onko kaiken aina pakko muuttua? Ei. Mutta meidän seinien oli aika uudistua. Toteutimme sisustussuunnittelija Emilia  Kareninan avustuksella mitä ihanimman pintaremontin päiväkodin alakerrassa. Yläkertahan on ihan viihtyisä ennestään, mutta alakerran 80-luvun kokoushuoneeksi tehdyt kuviot eivät tämän päivän esteetikkoa imarrelleet. Päiväkodin pitkäaikaisimman asiakasperheen äiti huomautti ohimennen keväällä, että voisimme tehdä Onnelin ja Annelin tapaisen tuulahduksen ja siitä se sitten lähti. Kuvat kertokoon söpöstä värimaailmasta enemmän kuin tuhat sanaani :) Kiitos Emilia Åman ja Rakennusliike Meserak ja Sanna S. ideasta ❤

Ilmoitamme avoimista ovista talven mittaan, kunhan löydämme sopivan ajankohdan kutsua kaikki vanhat ja uudet Päivänkakkaralaiset viettämään jäätelöpäivää näiden herkullisten seinien suojassa :)

 

Uusi porttikin saatiin. Se on täydellinen kopio elokuvan kahden pienen tytön kodin portista, jossa he asuvat aivan kahdestaan, ilman yhtään aikuista ;) 

Takapihalle on syksyn aikaan myös muutettu. Nimi postilaatikossa kielii siitä. Olen kyllä tavannut hänet ja hän on ihana. Kirjoittelee rakkauskirjeitä kaikille tarvitseville -tarpeesta tosin hän päättää itse ;) 

Olemme mukana kiusaamisen vastaisessa MÄ EN KIUSAA -kampanjassa ja sitä myöten olemme leikin kautta syksyn ajan tuoneet teemaa lasten mietteisiin. Paras lääke kiusaamisen vastaiseen elämään on se, että ketään ei jätetä ikinä yksin. Ei edes peikko violettia, joka on oudon värinen jopa peikoksi tai rölliä, joka haluaa olla tuhma. 

Perinteinen sadonkorjuu on lisäksi mahtunut syksyyn. Kasvimaa, omenapuut, marjapensaat ovat muuttuneet hilloiksi, mehuiksi, kakuiksi, piiraiksi. Sadonkorjuutorilta saimme taas huomattavan summan lahjoitettavaksi paikallisille lapsille, jotka tarvitsevat ainakin näääin ison leegopakkauksen <3 Lisäksi olemme musailleet Ulla-Siskon ja omien hoitotätien johdolla, uineet, osallistuneet yleisurheilukouluun, lukeneet lempikirjojamme ja perustaneet kaupan nimeltä Mansikka-jäätelö  ja nukkekodin kaupan, jossa myydään rautaa ja talonrakennustavaraa. Unilla vieläkin jokainen haluaa hierontaa hierontapallolla ja silloin taataan oma henkilökohtainen hellyyspalanen jokaisen päivään. Niidenkin, jotka reippaasti porskuttelevat hoitopäivän läpi eivätkä pyydä apua edes vetoketjun laittamiseen. Hellä kosketus onkin hyvä kiusaamisen ja kurjuuden karkoittaja, suosittelemme sitä isoina annoksina teille muillekin!  

Sadonkorjuu on aina todella riemukasta puuhaa. Leikimme, että olemme perunalomalla, kuten Huvikumpulaisetkin tekevät.

Oliko tässä punajuuripenkissä muka joku viiva miihin siemenet piti kylvää? Luovuuden puolella kasvoikin paremmin, joten taas aikuinen oli väärässä :)

Kuva keväiseltä perunanlaitolta. Lapsi opastaa lasta. " Katso, nämä valkoiset idut tulevat aina ylöspäin!" <3

 Shhhh…. naapurin omenapuulla.

Tuoreeltaan omenasaalis pilkkeiksi. 

Voi jee tätä hillosokerin määrää ! 

Ei ole itsetehdyn herukkamehun voittanutta! Saako tätä lisää? Ja lisää? Ja lisää? Mehumaija eli KONE oli todella mahtava juttu lasten mielestä. Kiitos marjoista Auli, Matti, Oula ja salainen puutarhanne!

Ihanaa, että sataa!

Meillä on monia lemmikkejä tontilla, joille kukaan ei ole allerginen ;)

Uusiksi asiakkaiksi kiinnostuneet, laittakaa hakemus sähköpostiin (paivakotipaivankakkara@gmail.com) tai soitelkaa 🙂. Kuluva talvi on täynnä ja hakemusten perusteella seuraavakin talvi, mutta lapsiperheiden elämäntilanteet elävät niin paljon pitkässä ajassa,  että AINA KANNATTAA HAKEA kodikkaan Päivänkakkaraperheen uusimmiksi jäseniksi ❤

Toivottelevat tutut tädit ;
Sanna, Katariina, Tuulikki ja Marika 

Aristoteleen jalanjäljillä. Miten paljon mahtuu pienen elämään ?

Arjen pedagogiikkaa - kosketuksia käsitteisiin.
Joukko matematiikan käsitteitä on tullut tehokkaasti tutuiksi viikonpäivien nimissä talven mittaan. Vaihdamme viikonpäivänimet kausittain teemoihin sopiviksi. Lajituntemusta on syvennetty metsän eläinten, kukkasten, lintujen, hyönteisten, meren elävien jne. sektoreilla.  Mäyrä-maanantai vaihtuu lapsen suussa sulavasti meduusa-maanantaiksi ja kuvan sekä toistojen kautta opitaan nimeämään asioita laajemmin sekä maistellaan alkukirjainta.

Alkuvuoden teemoiksi valitut tiede, teknologia ja tunteet ovat palvelleet laajalla kirjolla päivittäisiä tekemisiä ja tilanteita. Tutkimisen ja tuntemisen taidot ovat ulottuneet jokapäiväisiin tilanteisiin. Lasten kyky sanoittaa asioita ja osoittaa ihmetystä pintaa syvemmältä on karttunut. Tutkija Jenni Vartiaisen väitöskirjan mukaan varhaiskasvatusiässä aloitettu tiedekasvatus parantaa oppimistuloksia myöhempinä kouluvuosina. Lisäksi olemme kokeneet, että pieni maalaiskaupunkimme tarvitsee tänne juurtuneita eläinlääkäreita ja insinöörejä sekä saman alaviitteen alla toimiva lukio kiinnostuneita opiskelijoita. Päivänkakkara kantaa näin oman kortensa seutukunnan elinvoimaisen tulevaisuuden kekoon.

Tunnekasvatuksen johtoajatuksena on kasvattaa lapsia pärjäämään ryhmässä erilaisten toimijoiden kanssa ja kunnioittamaan myös toisenlaisia tapoja olla olemassa. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia, meidän ei tarvitse olla ristiriidattomia, meidän tulee vain oppia pärjäämään yhdessä. Harjoittelemme sanoittamaan tunteita ja huomaamaan toisen hienot ominaisuudet niin leikkihuoneen myrskyjen kautta kuin pöytäteatterin tai animaatiokäsikirjoitustenkin avulla. 

Kulttuuritaloon tutustumisretkellä pääsimme tekemään ihan oikeita töitä, mainostöitä. Parasta olivat ehkä pyörivät tuolit ja kahvihuone. Saimme avaimenhaltijan avulla katsoa lukittujen ovien taakse koko talossa. Katsomon alla oleva pimeä luola sai mielikuvituksen laukkaamaan ;)

Päiväkodin esitteestä tuli tämän reissun myötä valtavan hieno. Paljon hienompi kuin se edellinen aikuisten tekemä. Erityiskiitos Aulille jälleen kerran lasten käden jäljen vaalimisesta <3

Myös Maitohorsmalaiset maistoivat palasen multimediaihmettelyä, kun omakuva siirtyi johtoja pitkin tietokoneelle ja siitä paperille ja lopulta omisssa käsissä omaksi voimahahmoksi. Hahmojen seikkailut pöytäteatteriareenalla keskittyivät hyvään kaveruuteen ja arjen tilanteiden ratkaisumalleihin.

Tämän kevään uutuus on ollut 5-vuotiaiden tiedekerho. Yläkoulun matemaattisten aineiden ope Marjo Knuutinen on ollut todellinen helmi yhteistyökumppaniksi. Lapset ovat iloinneet jokaisella viidellä kokoontumiskerralla täysin rinnoin. Kaikki käsitellyt aiheet kemian ja fysiikan alalta ovat olleet inspiroivia ja monet ovat halunneet tehdä töitä toisen kerran vielä kodeissaankin. Äidit ja isitkin ovat sitten toivon mukaan päässeet muistelemaan kerran koulussa opittuja asioita ja yhdessä tekeminen on varmasti aina kivaa !

Maatilojen tekniset vimpaimet tulivat tutuiksi retkellä Maitoahon lypsyasemanavettaan. Asiantuntijaoppaana päiväkodin isä, viljelijä Mikko Kemppainen. Museoretkellä olemme palauttaneet mieleen lypsykarjan hoidon ammoisina aikoina ja vierailukohteissamme eri maatiloilla olemme päässeet näkemään varsin monialaisesti miten maito saadaan tankkiin tänä päivänä. Kaikkein mieluisinta on ehkä kuitenkin jokaisella tilaretkellä ruokkia eläimiä. Lapset kantaisivat heinänkorsia ja rehua paljon pidempään kiitollisten vastaanottajien eteen kuin mitä retken aikataulu koskaan antaa myöten.

Tekniikkalelut ovat löytäneet koko talon väen pienimmistä isoimpiin. Erilaisissa rakennussarjoissa on syntynyt upeita teoksia hienosti ohjeita noudattaen tai aivan omina innovaatioina. Mönkkäreitä, pilvilinnoja, titanikkeja jne.

Alkuvuoteen on kuulunut uuden oppimisen lisäksi perinteisiä vuotuisjuhlia, luonnon kiertokulun ihmettelyä ja tietysti leikkimistä. Olemme ottaneet leikille jopa kokonaisia viikkoja kalenterista. Kasvatamme niillä viikoilla ystävyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, mielikuvituksen lentämisen iloa ja tosiaan harjoittelemme sitä kaikista tärkeintä -ihmisenä ihmiselle olemista, yhdessä pärjäämistä.

Viljo Tavaratalosta talven hauskin menopeli mäkeen ☺

Kävelemme yleensä joka paikkaan. Se ei ole ollenkaan kurjaa. Luonto vaihtaa meille maisemaa ja kulkupelit pulkista potkupyöriin inspiroivat.

Päivänkakkara täytti tänä keväänä jo 7-vuotta ❤

Esikoululaiset tulevat eskareistaan meille kuljetuksella puolen päivän jälkeen. Pienet menevät silloin päivälevolle ja talo on rauhallisimmillaan. Syödään välipalaa ja rupatellaan. Useimmiten esikoululaisetkin lepäävät tunnin kirjan parissa ja lyhyen hiljaisuuden viettäen. Monikin saattaa vielä nukahtaa. Joinain päivinä emme lepää pieluksissa vaan lepuutamme sieluamme mukavien puuhien parissa. Olemme askarrelleet, uineet, retkeilleet, tiedekerhoilleet. Tänä vuonna olemme lukeneet tarkkaan Ronja Ryövärintyttären ja sen vuoksi aiomme muuttaa viimeisellä viikolla Karhuluolaan 😉 iltapäivähoitoa olemme tarjonneet niille esikoululaisille, jotka ovat olleet meillä jo valmiiksi hoidossa.

Kaupungin varhaiskasvatusväen ja kirjaston tuottama "todellinen prinsessa" teatteriesitys oli ihana ja mieleenpainuva. Kiitos siitä !

Yläkoulun ope on löytänyt meidän väelle sopivan perspektiivin 😀

Avoimet lavat ovat suosittuja tapoja tehdä juhliin ohjelmaa.



Itse tehdyt lautapelit ovat olleet huippujuttu. 

Eeron lemmikki, emon hylkäämä karitsa oli meistä kaikista heti sydäntä särkevän ihana ❤ 

Tipetointi-pipetointi on todella tarkkaa puuhaa. Työn alla tilavuudet sokerisateenkaaren avulla.

Joka talvi on tuotava ainakin yhdesti rantapippalot sisälle piristämään pitkää kaamosta.



Maitohorsmien ykköstärkeä tehtävä on löytää ystävä ja oppia leikkimään.



Ja Maitohorsmathan leikkivät. Hyvin vielä helmikuussa Korvatunturia jos hyvälle tuntuu.

Pelastusharjoitusten jännittävää tunnelmaa Palomies Samin kyydissä !

Välineet tutuksi jo pienestä pitäen.

Rantahiekkaa keskellä talvea. Kuinka ihanasti se lämmittääkään ;)

Ronja Ryövärintyttären innoittamana muutimme todellakin keväällä Karhuoluolaan yhdeksi päiväksi ja mitä muuta söimmekään kuin lohta ja luonnon antimia.

Karhuoluolassa  sai käydä myös esikoululaisten lisäksi myös päiväkotilaisista isoimmat. Onneksemme Roisto ja Peto sattuivat juuri laiduntamaan lähettyvillä ja he antoivat meidän kaikkien tulla selkäänsä <3



Roolileikkien hurmaa. 

Syödään luonnosta. Kuvassa vuorossa hiirenkorvat.

Välillä on aikuisenkin vuoro heittäytyä seikkailuun. 

Isommat lapset tykkäävät hirveästi pienistä hattarapäistä Maitohorsmien puolella.

Haloo, Päivänkakkarassa ! Mitä saisi olla? Ai hyviä hoitopaikkoja? Kyllä meiltä löytyy! Seuraavan kerran syksyllä 2020. Kyllä siellä on jo muitakin, mutta jonoon kannattaa kyllä tulla aina ! Kuulumisiin 😘