Ruokakasvatus

Tälle lasten itse tekemät leipäset yleensä näyttävät. Kuva Maitohorsman lounaspöydästä. 

Uudet ruokasuositukset on huomioitu jo pidempään Päivänkakkaran ruokailussa. Alusta saakka lounas on tullut Iltalypsystä, joka käyttää painotetusti lähi- tai luomutuotteita raaka-aineinaan. Nykyään katsomme tarkemmin myös ilmastoruokapyramidia, kun suunnittelemme syötävää. 

Leikkelettä ja juustoa on  tarjottu kauan vain kerran viikossa. Leivät eivät kuitenkaan mene suuhun muina päivinä tylsinä viipaleina vaan värikkäinä, kasviksilla kuorrutettuina. Puhutaan liikennevaloleivistä, joihin kerätään kaikkia kolmea väriä tai leivälle voidaan tehdä naama, jolloin tarvitaan ainakin vihreät silmät, punainen suu ja ehkä vielä hiuksetkin jostain tarjolla olevasta. Oman lautasen rakentaminen on lapsista hauskaa puuhaa ja hyvässä pöytäseurassa tulee rouskuteltua huomaamatta sitä mitä kaveritkin. Puhutaan kasvisten "tuuppaamisesta", kun ne asetellaan pikkukäsien ulottuville jonnekin näkösälle keskelle pöytää tai vaikkapa pihalla naposteltavaksi kesken ulkoleikkien. Olemme erityisesti halunneet lisätä suomalaisten avomaalla kasvaneiden juuresten syöntiä. Porkkana, kukkakaali, kesäkurpitsa, kyssäkaali, avomaankurkku suolakurkkuna ja punajuuri säilöttynä kuuluvat arkeen ja katoavat monen lautasilta. Tässäkin syksyssä on lyöty monta uutta Ruokarohkeaa Ritaria uusien makujen maistamisesta ja aina löytyy oivalluksia, että "hei, mä pidänkin tästä!". 

 Leipä

Leipä on meillä aina Iltalypsyn itsensä tekemää ruisleipää tai ohrarieskaa sekä leivomme itse muutaman kerran viikossa sekaleipää tai perunarieskoja muussin jämistä, jotka ovat lämpiminä suuressa suosiossa. Koulunäkki vahvistaa hampaita. Leipärasvana meillä on sydänmerkin oivariini pehmeistä rasvoista tehtynä.

Juomat

Juomana on aina rasvaton maito tai vesi. Kesähelteellä vesikannuun voi mennä mehutiivistettä, jota sitäkin saadaan Iltalypsyn kotimehuna lähimarjoista tehtynä. Syksyisin teemme myös pienen määrän lasten kanssa herukkamehuja itse ja ne saavat aina suuren suosion.

Välipalat 

Satokausi huomioidaan välipaloissa muun lisäksi. Suositaan suomalaisia metsämarjoja ja sesongin hedelmiä. Jugurttipäivä vähäsokerisella versiolla on kerran viikossa. Kaikkein suosituin välipala kautta vuosien on marjapuuro, jota keitetään kerran viikossa mustikoista, herukoista, puolukoista ja raparperistä sekä syödään paksun vaniljakastikkeen kanssa. 

Retkieväät

Retkellä juodaan usein mukivettä tai kesällä mukimehua. Pillimehujen roskat eivät jää meidän jäljiltä luontoa rasittamaan. Kaurakeksi, hedelmä tai näkkäri on mitä parhain kyytipoika antamaan lisäpotkua taipaleelle.

Biojäte

Roskiin menevä ruoka on kaikkein epäekologisin ruoka. Isommat osaavat jo itse lajitella omat tähteensä ja lajittelusta puhutaan heille. Ihan pienimmätkin pääsevät kuvien avulla pohtimaan joka ruokailussa itselle sopivaa annoskokoa, että hävikkiä syntyisi aina mahdollisimman vähän. 

Herkut ja juhlat

Juhlimme maukkaasti ja mielellään. Suunnittelemme juhlia lasten iloa silmällä pitäen, mutta sujautamme leffaherkkuihin pois tiekseen vegetikkuja poppareiden sekaan sekä sadonkorjuujuhlan herkkupala on voitu leipoa kurpitsasta tai vaikka porkkanasta. 

Kohtuullisuus on tärkeää. Yksi täytekakku tuo jo paljon iloa eikä sen lisäksi tarvita enempää monenlaisia muita sokeriherkkuja. 

Lasten syntymäpäiviä vietämme leipomalla oman ryhmän kanssa päivänsankarille näkymättömän kakun, joka syntyy lasten keksimistä raaka-aineista jotka eri tavoin liikkuen lisätään kakkuun. Synttärisankari saa valita lahjan aarrearkusta, johon lapset ovat itse lahjoittaneet omia käytöstä poistuneita lahjoiksi sopivia leluja, esineitä ja koruja. Arkku on tosi suosittu ja tuo paljon iloa, ei maksa mitään eikä kuormita luontoa. 

Paheemme lienee joka perjantain jäätelöpäivä, jolloin välipalalla saa suomalaisen lehmän maidosta tehdyn jäätelön ihan jokainen. Siitä jää aina hyvä maku suuhun kuluneesta viikosta ja iloisin mielin voi siirtyä kohti seuraavaa !

  

Pienet lapset päiväkodissa

 Helsingin sanomat uutisoi 20.9.2023 artikkelissaan kuinka entistä suurempi osa lapsista aloittaa päiväkodissa alle 3-vuotiaana. Myös yksivuotiaita on päiväkodeissa aiempaa enemmän. 

Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen uusin tutkimus kertoo, että suomalaisvanhempien mielestä 1,5 vuotias on tarpeeksi vanha osallistumaan päivähoitoon. 

Tutkijat eivät halua eritellä yksiselitteistä ikää sille, milloin lapsi on valmis päiväkotiin vaan enneminkin nähdään tärkeäksi miten lapsen tarpeisiin vastataan, olipa hän minkä ikäinen tahansa. On tärkeää pohtia myös millaiset valmiudet ympäristöllä on vastaanottaa pieniä lapsia. 

Pieni lapsi tarvitsee ensisijaisesti perushoivaa eli syliä, pukeutumis-, syöttämis- ja vessa-apua. Lisäksi hän tarvitsee auttamista ryhmän jäsenenä. Toiminnan täytyy voida olla joustava pienten lasten eri tahtiin kypsyvien valmiuksien suhteen. 

Pienen lapsen hoivassa korostuu turvallisuuden tunne, jonka yksi kivijalka on se, että hoivaaja ja lapsi tuntevat toisensa. Jo pienellä lapsella on valmiudet solmia suhteita perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Hoitajien vaihtuvuus haittaa kiinteän suhteen muodostumista. 

Pienten lasten päiväkotiarjen rakentamisessa myös hoitopäivien pituudella on väliä. Työelämän tulisi taipua joustavavasti perhe-elämän eri vaiheiden tukemiseen. Ei voi olla niin, että pienten lasten vanhempia venytetään loputtomiin vain työelämän hyväksi. Lapsilähtöinen ajattelutapa on myös työelämässä tarpeen. Se ei tarkoita sitä, että lapsi sanelee arjen rytmin, vaan sitä, että aikuinen kodissa, työantajana, päiväkodissa asettuu lapsen asemaan ja tekee ratkaisuja myös siitä tulokulmasta. Koko perheen tulee voida tuntea selviytyvänsä ja olla hyväksytty. 

Varhaiskasvatus sisältää lapsen koko kasvuyhteisön. Se on matka yövuoteelta aamutoimien kautta päiväkodin eteiseen ja takaisin iltapäivällä kotiin ja vapaa-ajan pariin. 

Päivänkakkarassa hoidetaan myös alle 3-vuotiaita lapsia. Meillä on perinteisesti ollut heitä noin 4 kerrallaan pienempien Maitohorsmien ryhmässä, jossa loput paikat täytetään 3-4-vuotiailla. Olemme uskoneet omahoitajamalliin koko toimintamme ajan. Mitä pienempi uusi aloittaja on, sen varmemmin hän viettää päivänsä vain yhden hoitajan ja pienen lapsiryhmän kanssa niin kauan kuin hän itse osoittaa kiinnostusta laajentaa reviiriiään. Lapsi osoittaa sen katseella, hymyllä, lähelle tulemisella, jolloin tiedämme, että aika on valmis. Alussa omahoitaja on vastaanottamassa lasta sekä viettää hänen kanssaan hoitopäivän kaikki vaiheet loppuun asti. Alku voi kestää päiviä, viikkoja ja joskus jopa kuukausia. Aina olemme todenneet, että panostus tähän hetkeen voittaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen, jolloin lopulta aina katsomme itsenäistä ja rohkeaa ryhmän jäsentä, joka voi leikkiä kenen tahansa kanssa ja pyytää apua keneltä tahansa aikuisista. Pävänkakkaran viisi vakituisen henkilökunnan aikuista, tutut sijaiset ja pysyvä lapsiryhmä ovat turvallinen ja  kohtuullisen kokoinen paketti osaksi pienenkin lapsen arkea. 

Panostamme pienen lapsen aloitukseen myös päiväkotiin tutustumisvaiheessa. Perhe voi itse vaikuttaa miten pitkän ajan viettää ennen hoidon aloitusta päiväkodin arjessa mukana lapsen kanssa. Suosittelemme myös omasta kokemuksesta tietynlaista tapaa lähtötietojen valossa. Kodista tutut tavat ovat pienelle aluksi tärkeitä ja ne pyritään järjestämään. Ruokailun ja nukkumisen rituaalit ja rutiinit sekä kodista rakkaat esineet voivat tulla alussa vahvasti mukaan ja pieni voi pikku hiljaa kasvaa päiväkotiryhmän yhteisiin käytänteiisiin. Myös isompien sisarusten läsnäolo samassa talossa antaa mahdollisuuden pienen aloittajan tankata läheisyyttä tutulta perheen jäseneltä päivän aikana.

Yksikkömme pienuus ja henkilökunta tekevät toiminnasta joustavan. Pystymme päivän mittaan huikkaamalla sopimaan muutoksista. 

Varhaiskasvatuspaikka voi näin parhaimmillaan ruokkia ja vahvistaa monipuolisesti lapsen kehitystä myös taaperosta alkaen.  Kuitenkaan päivähoidon ja kotihoidon mustavalkoinen vastakkainasettelu ei ole tarkoituksenmukaista. Ne eroavat monella tasolla toisistaan ja keskenään. Olot niin kodeissa kuin päiväkodeissa ovat hyvin erilaisia.  

Varhaiskasvatustaipaleella vanhempien ja henkilöstön yhteistyö on avainasemassa lapsen kotiutumisessa työarkeen. Päivittäinen rupattelu ja säännölliset pidemmät juttutuokiot rakentavat suhdetta myös kasvattajien välille, jolloin yhteistyö tutuksi tulemisen myötä muuttuu parhaimmillaan avoimeksi ja mutkattomaksi. Lapsen toiminnan lukeminen päiväkodissa sekä kotona on hyvä mittari tietää miten lapsella päiväkodissa menee! 

Vihdoinkin retkien ja juhlien vuosi

Monien poikkeusvuosien jälkeen on tuntunut entistäkin juhlavammalle hypätä lasten kanssa linjuriin ja käydä jossain tai vastaavasti laatia kutsukortteja ja kutsua meille väkeä. Ihan sisälle asti, rennosti ja ilman etäisyyksiä .Olemme saaneet halata lähteviä lapsia perheineen ja olla kaikin tavoin miettimättä koko ajan onko jokin mahdollista. Ja peruuntuuko suunnitelmat jos tilanteet heikkenee. Kasvatuskeskustelut ovat olleet mahdollisia paikan päällä. On ollut niin outoa ja ihanaa istua saman pöydän äärellä ja rupatella. Toimintaa suunnitellessa saa koko ajan muistuttaa itseään, että tämähän on nyt mahdollista ja tämä ja tämä ja tämä :)

Kulttuuritalolla oli eskareille disco 💃🕺

Iisalmessa eskarit pääsivät miettimään liikenneturva-asioita. 

Ev.lut. seurakunta kutsui meidät moniin eri tilaisuuksiin vuoden aikana.

Meille niin tärkeä sadonkorjuujuhla onnistui pitkästä aikaa. Lapset myyvät syksyn satoa hyväntekeväisyyteen ja perheet pääsevät tutustumaan toisiinsa ja viettämään yhteistä aikaa syysillassa.

Luistelukoulussa.

Uimakoulussa.

Lastentanssitunnit käynnistyivät pitkästä aikaa Tanssiopisto Uusikuun ja Kaisu Ulanderin kanssa.

Naapurissa kylässä päkäpässejä moikkaamassa.

Eskarit saivat todistukset ja oli ilo kutsua vanhemmat hetkeen mukaan!

Välillä meille tulee vieraita ihan toisesta maailmasta. Kuten talviolympiaadeihin Muumilaaksosta...

.... tai Pokemoneista....

... tai kerran leikkihuoneeseen laskeutui avaruusalus ja päästiin tutustumaan niinkin kaukaisiin juttuihin...

.... yksisarvisia meillä käy harva se päivä....

.... ja erilaisia eläinystäviämme, kuten kaverikoiramme, mutta myös nämä kanarouvat tulevat usein pääsiäisen aikaan kisailemaan kuka heistä munii kaikkein kauneimman munan ;)

 

Maatilaretkelle mentiin tällä kertaa Kaisa Huttusen tilalle Aittojärvelle. Kaisan koiratkin olivat meistä ihania ja traktori mahtava juttu! Kiitos Kaisalle vielä kerran tästä elämyksestä!
 

Välillä retkeillään ja juhlitaan koko päiväkodin kanssa ja välillä isot ja pienet valitsevat erilliset kohteet ja ohjelmat omassa porukassaan ikätasolle sopivammiksi.

 Eskareiden kevätretkelle päästiin liikennepuistoon Iisalmeen.

Toivotaan vastaavaa onnea myös tulevaan kauteen 👍

Päiväkotipaikat ensi syksylle on taas täytetty, mutta vapaita paikkoja kannattaa kysyä aina ja jonoon ilmoittautua, koska yllättäviäkin vapautumisia aina silloin tällöin tapahtuu.  Syksyyn 2024 on jonoa, mutta sinnekin kannattaa ilmoittautua jatkoksi, jos tuntee toimintamme perheelleen kotoisaksi vaihtoehdoksi ❤Päivänkakkaran toiminnan sisällöt jatkuvat ennallaan. Hoidamme lapsia hieman jatketulla aukiolojalla klo 05-19 välillä arkisin ma-pe tutuilla painotuksilla.  6-vuotiaiden esikoulu, viskaritoiminta ja 0-4-vuotiaiden Maitohorsman ryhmät toimivat pienryhmätoiminnan periaatteilla omien pysyvien kasvatusvastaavien johdolla.  Myös Ylä-Savon musiikkiopiston muskarit kokoontuvat tiloissamme ensi talvenakin ja yli 3- vuotiaat voivat osallistua ryhmiin päiväkotipäivän aikana,

Henkilökuntaamme  ja arvoihimme voit kurkata blogin välilehdiltä 😊

Mistä emme ole vielä kertoneet?

 Tämä blogi on kuvaillut ja tuonut esille päiväkodin arkea jo vuosikymmenen ajan. Kummallista kyllä niin harva asia on muuttunut, että tekstien kirjoittaminen mukavista päivistä ja hetkistä, ideologiastamme ja arvoistamme tuntuu jo herkästi itsensä toistamiselle.

Sinällään päivät myllertävät eikä mikään ole kuin eilinen, mutta kuitenkin kaikki puksuttaa tutuissa uomissa tuttujen aikuisten saattelemana. 

Vuosi sitten alkanut esikoulukokeilu on liikuttanut päivärytmiämme hieman koulumaisemmaksi isompien osalta, mutta sekään uudistus ei ole ollut mullistava. Jo ennen kokeilua 5-vuotiaamme saivat työskennellä koulumaiseen tapaan. Nyt heidän seuranaan on myös ennen jäähallille eskariin menneet 6-vuotiaat. 

Toimimme edelleen pienryhmissä ja porrastamme päivän syömällä aamiaisen kahdessa ryhmässä, menemällä ulkoiluun kahdessa portaassa, lounas saatetaan nauttia kolmessakin ryhmässä ja unille mennään vähintään kahdessa eri ryppäässä. Porrastaminen antaa mahdollisuuden yksilöllisten päivän kulkujen räätälöinnille. Pienryhmätoimnta auttaa lasta kiinnittymään päivän aikaan yhteen häntä hoitavaan aikuiseen ja aikuinen saa mahdollisuuden 25 lapsen sijasta keskittyä neljään tai seitsemään pieneen. Meillä myös hoidetaan yhä lapsia 0-6-vuoden iästä eli perheen kaikki päivähoitoikäiset voivat viettää meillä koko varhaiskasvatustaipaleensa. 

Painotamme edelleen toiminnassa maaseudun perinteitä, musiikkia ja liikkumisen iloa. Meillä kokoontuu Ylä-Savon musaopiston ryhmät sekä pidämme itse musiikkituokioita viikottain kaikille ryhmille. Ostamme uimakouluja, tanssin opetusta, yleisurheilukoulua, jalkapallokoulua seuroilta sekä eläinten kanssa toimintaa lähiseudun yrittäjiltä.

Maaseudun arvostus näyttäytyy meillä ennen kaikkea joka päiväisessä ruuassa, jonka Iltalypsy toimittaa meille kaikkien vuosien tapaan mahdollisimman kotimaisena ja lähellä tuotettuna.

Päivänkakkaran kiinteistö, vanha meijerin henkilökunnan asuntola ja maitoautojen talli, 1950-luvulla rakennettu pienkerrotalo, seisoo samoin yhtä tyynenä ja vakaana Kiurujärven rannalla kuin on jo tehnyt 70-vuotta. Meidän 10 -vuotinen taipaleemme on pisara siitä, kappale matkaa ja osa tarinaa. Maisema hivelee meitä joka päivä, vaikka sekin vaihtuu, silti tuntuu, että mikään ei muutu. Jäät tulevat ja jäät lähtevät. Rantakaislikkoon kasvaa voikukkameri ja talventörröttäjät nyökyttävät viimassa. Jänikset, oravat ja naakat tevehtivät meitä joka päivä. 

Kaiken ei tarvitse aina muuttua. Etenkin lapset pitävät rutiineista ja siitä, että sama tarina luetaan uudelleen ja uudelleen, sama kiitääkaataa-kupsahtaa kainaloon aina ja sama jäätelöpäivä ilahduttaa meitä jokainen perjantai, suomalaisten lehmien maidosta tehtynä tietysti. Synttärivuosi on lopuillaan. Kirjoitin jo aiemmin, että koskaan ei ole hyvä aika. Aina on jotain meneillään. Kaikki nämä vuodet ovat olleet jotain meneillään. Kymmeneen vuoteen mahtuu ainakin kolme evakkokesää isojen kiinteistöremonttien tiimoilta, kolme vakihenkilökunnan äitiyslomaa, kaksi saattohoidettua vanhempaa, pandemia, energiakriisi... Olemme yksimielisiä, että tämä talo ihmisineen on kuitenkin aina jaksanut tuoda iloa ja jaksamista sekä työn että siviilielämän haasteiden keskellä. Tämä on muumilaakso, melukylä ja puolen hehtaarin metsä. 10 vuotta on huipentunut jo vuosien mittaisiin poikkeusaikoihin, jotka ovat haastaneet, mutta myös auttaneet muistamaan, että vähemmän on enemmän ja riittävästi. On hienoa ja etuoikeutettua saada pysähtyä lumisateeseen, lapsen iloon ja katsomaan syliin nukahtanutta lasta. Onko sinulla jotain mitä tahtoisit tietää meistä ja meidän arjestamme ? Hoitopaikkahakemus kannattaa jättää aina ja olet tervetullut myös tutustumaan paikan päälle, jos haluat sopia tutustumiskäynnin! 

Kuvaksi valittiin hyvä esimerkki pienestä ja merkityksellisestä. Ystävyys, leikkirauha, leikin elementit ja aika.

Kukkia ja mehiläisiä

Päivänkakkarat ovat tänä talvena suunnanneet katseensa yhä selkeämmin niin sanottuun kehotunnekasvatukseen, joka onkin paljon enemmän kuin pelkät kukat ja mehiläiset. Varhaiskasvatuksessa toteutettava kehotunnekasvatus on pienille lapsille suunnattua seksuaali- ja turvataitokasvatusta, joka tähtää laajasti lapsen hyvinvoinnin lisäämiseen. Kehotunnekasvatus sisältää lapsen tasoista tietoa kehosta, tunteista ja oikeuksista. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämänvaiheissa ja myös lapsella on oikeus saada ilmaista itseään tällä elämän osa-alueella, oikeus saada todenmukaista tietoa ja tulla kuulluksi myönteisessä vuorovaikutuksessa. 

Sukupuolisensitiivinen eli kaikki lapset yksilöllisesti huomioiva kasvatus niputetaan usein puheeseen sukupuolineutraalisuudesta, joka jakaa meitä puolesta ja vastaan puhujiin. Vaikka seksuaalikasvatuksen yksi tehtävä onkin rooliodotusten purkaminen, se ei tarkoita kenenkään oman sukupuolen kieltämistä. Rooliodotusten purkamiseen liittyy lapsen mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen, itselleen merkityksellisten asioiden kanssa. Rooliodotusten purkaminen ei kuitenkaan ole seksuaalikasvatuksen keskiössä. Sukupuolisensitiivisyys kasvatuksessa tarkoittaa sukupuoleen liittyvien käsitysten ja stereotypioiden huomioimista eikä sukupuolen tyhjäksi tekemistä. Kaiken kasvatuksen tulisi olla sukupuolisensitiivistä. 

Miten pienten lasten kanssa sitten voi aihetta käsitellä? Olemme kuulleet aiheesta mm. seksuaalikasvattaja ja luokanopetuksen lehtori Sofia Lindiä sekä Kuopion Setlementti Puijolan johtaja, seksuaaliterapeutti Johanna Luomalaa. Pienten lasten kanssa voi ja pitää keskustella perheeksi tulemisesta. Tieto siitä miten vauva saa alkunsa, miten raskaus etenee äidin kohdussa ja miten vauva kehittyy ja kasvaa lapseksi on myös lapsen oma kasvutarina ja siten merkittävä osa identiteettiä. Lapselle on hyvä kertoa myös erilaisista perheistä ja erilaisista tavoista tulla raskaaksi. Kirjastosta on lainattavissa tähän esimerkiksi hyvä kirja, Riina Katajavuoren, Riikka Toivasen ja Maiju Tokolan tekemä Meidän pihan perhesoppa. Kirjan tarinoiden ja piirrettyjen kuvien kautta on mahdollista käsitellä jo pienten lasten kanssa erilaisia perheeksi tulemisia. 

Seksuaalikasvatuksen tärkeä päämäärä on tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen taidot. Ilahdun, pelkään, jännitän, rakastan, pidän, en pidä... Pieni lapsi tarvitsee tunteilleen sanat, kuulluksi tulemisen ja hyväksynnän. Pienen lapsen sanavarasto on vasta rakentumassa ja omista tuntemuksista kertominen tarvitsee työkaluja eli sanoja. Niitä on meidän aikuisten tehtävä antaa. 

Lapsen kehitykseen kuuluu myös ihastumisen eri vaiheet, jotka voivat olla hyvin yksilöllisiä kokemuksia ja osalla tulla ajankohtaiseksi jo päiväkoti-iässä. Pieni lapsi ihastuu usein aluksi isään, äitiin tai johonkin muuhun tuttuun aikuiseen ja se kuuluu normaaliin kehityskaareen. Myöhemmin ihastumisen kohteeksi voi tulla joku, vaikka päiväkotikavereista. Tunnekasvatus korostaa tässä kohtaa lapsen tunteiden hyväksymistä ja toisen kunnioittamista. Lapsen ihastumisen tunne voi olla voimakas ja opettelemme huomaamaan onko ihastuksen kohde valmis, vaikka voimakkaisiin halauksiin tai muuhun läheisyyteen mikä ihastuneesta itsestä olisi ihanaa. Harjoittelemme huomaamaan toisen rajoja ja kunnioittamaan niitä sekä olemaan samaan aikaan tuntematta häpeää omista tunteistamme. "Huomaatko, että kaverilla ei ole nyt hymy kasvoilla? Hän ei ehkä pidä siitä, että tulet niin lähelle!" "Voiko Pekka istua tässä sinun vieressäsi, jos et pidä, että hän ottaa sinua kädestä kiinni?" "Eikö ole mukavaa, että Maijun mielestä sinä olet niin ihana!" Ystävät ja ystävyys tulevat tärkeiksi kasvun myötä ja kaverin rajojen lisäksi etsimme myös omia rajojamme. Päiväkodissa on puhuttu rajoista nyt alkuvuodesta Pikku Kakkosen sivuilla olevan materiaalin kautta. 

Linkki:https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/05/pikku-kakkosessa-annetaan-kaikille-kehon-osille-nimi-ja-opetellaan

 Materiaalissa käsitellään mm uimapukusääntöä, joka liittyy kehon yksityisimpiin alueisiin. Lisäksi olemme puhuneet paljon vessarauhasta ja oikeudesta määrätä itse omaa kehoaan. Harjoittelemme sanomaan EI! Kaikilla aikuisilla on velvollisuus huolehtia lasten turvallisuudesta myös tällä alueella, niin päiväkodissa, koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. 

Vuonna 2021 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan Kiuruvedelläkin 4.-5.-luokkalaisista osa on kohdannut seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua (1,3 %). 8.-9.-luokkalaisista jo 31,2 % (vuonna 2019 16,9 %). Kokemusten kurssi on jyrkästi nousujohteinen. Ahdisteluun sekä ehdotteluun liittyy usein internet, mutta sitä tapahtuu myös koulussa ja muissa julkisissa tiloissa. Kouluterveyskysely kertoo myös, että v. 2019 4.-5.-luokkalaisista vain alle puolet oli kertonut kokemuksistaan luotettavalle aikuiselle. Uusimmassa kyselyssä 8.-9.-luokkalaisista Pohjois-Savossa kokemuksistaan oli puhunut vain 22,2 % nuorista. Kiuruvesi ei ole lintukoto, koska luvut ovat paikoin jopa maan keskiarvoa korkeammat. Tähän nähden on erittäin tärkeää puhua jo pienten lasten kanssa siitä mikä on "huono salaisuus". Lapsen kanssa voi käydä läpi kenelle voi kertoa eri tilanteissa tunteistaan ja kokemuksistaan sekä rakentaa lapsen mielen pohjalle toimintamallia, jos kohtaa ahdistavan tilanteen. On tärkeää, että lapsi kokee jo pienestä pitäen, että myös seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kertominen ja kysyminen on sallittua sekä hänellä on riittävä sanavarasto tähän ja tunne siitä, että hän saa olla oma itsensä. 

Meillä kasvattavilla aikuisilla ei ole useinkaan itsellämme kovin kummoisia kokemuksia seksuaalikasvatuksesta ja se tekeekin omasta kasvatustehtävästämme haasteellisen. Paras tapa on kuitenkin lisätä arkeen myönteistä viestintää eikä niinkään pakottaa itseään ja lasta yksittäiselle "oppitunnille", joka voi lapsellekin tulla yllättäen, irrallisena ja siten jopa ahdistavana kokemuksena. Usein ajatellaan, että keskustelu pysyy lapsentasoisena, kun vastataan siihen mitä lapsi kysyy, mutta entä jos lapsi ei kysy? Vastuu on aikuisella kuitenkin lisätä tietoa ja sanavarastoa ikätasonmukaisesti eikä sivuuttaa sitä siinäkään tapauksessa kokonaan odottamaan 5.-luokan ihmisen biologian oppitunteja. 

Miten kertoa seksistä lapselle? Ainakin, että se on aikuisten välistä ja hyvin yksityistä. Se perustuu luottamukseen ja molemmin puoliseen mukavaan tunteeseen. Siitä voi aina kieltäytyä. Seksi sisältää mukavalle tuntuvaa koskettelua myös yksityisiltä alueilta ja silloin ollaan usein ilman vaatteita. Seksin tekeminen voi johtaa joskus vauvaan, mutta ei aina. Aihealueesta puhumisen ei ole katsottu lisäävän seksuaalista aktiivisuutta vaan se lisää lapsen turvataitoja. Ihmisen kehitys varhaislapsuudessa on hyvin yksilöllistä, niin myös seksuaalisen kasvun saralla. Oma lapsi tai päiväkotiryhmän lapset voivat olla hyvin eri vaiheissa ja vaatii aikuiselta herkkyyttä tuoda tietoa arkeen. Aikuisen tehtävä on myös suojata lasta ikätasoon kuulumattomilta asioilta ja antaa lapsen kehittyä omalla aikataulullaan. Tehtävä kuulostaa vaikealle ja on selvää, että kasvattajina onnumme, sanomme jotain tyhmää, jyrkkää ja yleistävää useinkin, mutta Johannaa lainatakseni "jo näiden asioiden tiedostaminen on hyvä askel eteenpäin". Siitä lähdemme ja se on myös tämän tekstin tarkoitus. Lisätä tietoisuutta. 

Armoa ja tsemppiä kasvatuksen saralle meille kaikille tässäkin tärkeässä asiassa! 

Leidit ja Gentlemannit; saanen esitellä päiväkodin syksyn uutuden, Panda-eskarin!

Leppoisan lämpöisen kesän vaihtuessa syksyyn alotimme uuden toimintakauden myötä myös Päivänkakkaran ensimmäisen esiopetusryhmän. Kiuruveden kaupunki ja sitä myöten meidän päiväkoti pääsi mukaan Opetus- ja kulttuuriministeriön kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun. Elokuussa 2021 oman taipaleensa aloitti seitsemän 2016 syntynyttä lasta ja seuraavana syksynä mukaan liittyy samanmoinen joukko vuoden nuorempia.

Meidän mahtava joukko aloitti työskentelyn ryhmäytymisen hengessä ja ensimmäinen askel kohti yhtenäisen tiivistä eskarilaisten jengiä oli keksiä porukalle nimi. Pandat. Pehmeän suloiset karhueläimet, jotka rakastavat kiipeillä puissa ja kelliä auringossa. Ne hakeutuvat mielellään onttoihin puihin, kiven halkeamiin ja luoliin (lähde Wikipedia). Tämä kuvaus voitaneen lisätä myös viisivuotiaiden unelmapäivään päiväkodissa :).

 Tiimin logossa sateenkaaren värit kuvaavat osuvasti lapsen elämän värikylläistä palettia. Tätä kunnioittaen kaksivuotisen esiopetuksen perustehtävänä on tutkia ja tunnustella asioita ja ilmiöitä lapsen tahtisesti ja mielenkiinnon mukaan. Kokeilussa korostetaan lapsilähtöisyyttä, leikkiä ja tutkivaa havainnointia.Toisin sanoen annetaan mahdollisuus keskittyä syvemmin lapsista kumpuaviin aiheisiin yleisen opetussuunnitelman ohella. 

Panda ryhmä on ollut äärimmäisen kiinnostunut, innostunut ja sitoutunut. Toiminta on ollut monimuotoista ja -puolista. Kuvat kertokoon otteita näiden super-pandojen eletystä elämästä :).

Syksyn tullen Päivänkakkaran kestosuosikkeja tutkimusrintamalla ovat olleet kasvit ja ötökät vuodesta toiseen:

Peruna on pyöreä, peruna on soikea. Vaan päiväkodin kasvimaalla tutkittiin myös erikoisempia lajikkeita, kuten perheperuna ja makkaraperuna.

Limaista, mutta maukasta. Eiku mielenkiintoista!

 

Hmmm.. tämähän vaatii lähempää tarkastelua tuumasi Pupu Jussikka.

Panda ryhmän  oma luokkahuone " Pandapesä" on ollut tärkeä tukikohta lapsille. Esioppilaaksi kasvamiseen on kuulunut  oman repun ja kirjoitusvälineiden hankinta. 

Pandat siirtymässä aamiaiselta yläkertaan omiin puuhiinsa. 

Pandojen opena työskentelee Rouva Porkkana eli Tuulikki Huttunen.

Nalle-matikkaa.

A-kirjaimen etsimistä, löytämistä ja muodostamista. Alkuäänteet ja omat sekä kavereiden nimet ovat tulleet tutuiksi.

Kynäharjoitteiden, multimedialaitteiden ja matematiikan lisäksi yläkerrassa on leikitty, leikitty ja vielä kerran leikitty.

Pandapesän ulkopuolella lapset ovat seikkailleet lähiluonnossa, puistoissa, metsässä...

Oman osuutensa ja mainintansa ansaitsee syksyn sadonkorjuun aika ja syystori. Pandat korjasivat pellolta kuivan kesän pienoisen sadon, keräsivät omput ystävälliseltä naapurilta ja puolukoita metsäretkellä. He leipoivat ja hillosivat herkkuja notkuvan toripäivän vanhempien iloksi. Torin tuotto perinteisesti ohjautuu seurakunnan myötä vähävaraisille lapsiperheille. Hyvä kiertoon! Ja tietenkin herkuttelimme sadonkorjuun herkkuaterian päiväkodilla.

Alvi pitää maksaa aina! Tuumasivat nämä puotipuksut.

Peikko-Violetille maistuu rosvopaisti ja satokausiherkut.

Ihan pihalla

 Ulkona oppiminen on nykypäivänä tärkeä osa uudenlaista pedagogiikkaa. Tähän antoi sopivaa potkua myös poikkeusaika. Maalaiskaupungin päiväkoti on aina pitänyt pihalla olosta, mutta siihen pyritään nyt yhä voimallisemmin kautta varhaiskasvatuksen rintaman.

Kaikki oppimisen alueet voidaan toteuttaa myös päiväkodin seinien ulkopuolella niin isojen kuin pienten kanssa. 

Pihalla lapsi kokee herkemmin kaikilla aisteillaan, koska ilmassa ja ympäristössä on paljon enemmän annettavaa kuin sisällä. Lisäksi ulostuleminen vähentää päiväkotiarjen keskeisintä stressihaittaa eli melua.

Kielten rikas maailma tulee todeksi mm vastauksina lukuisiin kysymyksiin sekä vaikkapa tarinoissa toisille mitä olemme nähneet ja kokeneet. Olemme tuoneet ulos myös satuseikkailuita ja luoneet leikkiympäristöjä, jotka siivittävät lasten oman kerronnan ja ulkoleikin lentoon. Monet pelit ja leikit ohjeineen nimeävät ympäristöä.

Olemme muskaroineet, maalailleet, satuilleet ja seikkailleet sekä pihalla että lähiympäristössä.

Me osana luontoa on tärkeä ajattelutapa. Kunnioitamme luontoa, keräämme roskat emmekä taita elävän puun oksia. Etanoita ja matojakaan ei litsailla. Aidan toiselle puolelle poistuminen tekee ryhmästä aina oman pienen yhteisön "kaukana kotoa" ja yhteisöllisyys, toisen huomioinen lisääntyy itsestään. Retki on myös yhteinen kokemus ja muisto, joka hitsaa lapsia ryhmäksi. Luonto innoittaa tarinoimaan historiaa ja lasten leikkeihin voi tarttua vanhoilta ajoilta tutut tavat maistella pihkaa tai leikkiä pelottavaa näkki-leikkiä.

Piha ja luontoympäristö on ollut loputtoman tutkimisen suo. Kaikkina vuodenaikoina. Pelit ja erilaiset kokeet tuovat myös matemaattisen ajattelun vahvasti mukaan tekemiseen.

Puhumattakaan liikkumiseen innoittavista elementeistä. Pihalla on lupa juosta, pyrähdellä, kiivetä ja kavuta ihan toisin kuin sisällä. Meillä on päiväkodin ympärillä loistava ympäristö tehdä pieniä ja vähän pidempiä retkiä erilaisiin liikkumisympäristöihin. Myös oma pienviljely ja luonnon antimien napostelu ulkoilun ohessa on kasvatusta huomaamaan lähellä oleva hyvä. Pihka, hiirenkorvat ja poimulehdet ovat jokaisen sulan maan retken herkkua.