Gurnauu! Onni on the road

Päivänkakkara sai Onni-kissan kahdeksan vuotta ensimmäiseksi eläinystäväkseen. 

Onni on alunperin syntynyt ystävämme Taina Huttusen käsistä ja sittemmin matkustanut kaukaisilta mailta Meijerin Rannan vierasvenesatamaan. Rantautuessaan Onni päätti jäädä eläkevirkaan Maitokujan uuninpankkokissaksi. 

Vanha seikkailuhenki heräsi Onnissa kuitenkin tälle talvea ja hän halusi alkaa matkustella lasten kodeissa. Sillä edellytyksellä tietysti, että olot pysyisivät yhä lokoisina ja pienistä seikkailuista ja sattumuksista saisi hieman mielenvirkinettä. Enää Onni ei matkusta laivalla vaan hänestä on tullut ihan sylikissa !

Onnin mukana kulkee päiväkirja, johon perhe pääsee ihmisten kielellä kertomaan mitä pieni kissaystävämme on saanut tuta visiittiensä aikana. Päiväkirjan lukeminen päiväkodin aamupiirissä on ollut tavattoman mielenkiintoista ja hauskaa, Kiitos tässä vaiheessa jo perheille kivoista hetkistä meille ja Onnille !

Viimemmäksi Onni pääsi Ilonan mukaan. Ilona on kohta 3-vuotias reipas Maitohorsmalainen, jolta kissojen hoito onnistuu mitä parhaiten, 

Tältä voi näyttää Onnin pitkä viikonloppu Ilonan majatalossa :) 

Luisteluretki Kiurujärven jäälle. Herkullisia kalaparvia niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana :o

Automatkailua turvaistuimessa tietenkin. Hui! Aivan erilaista kuin merillä.

Ulkoilua kevääseen heräävässä luonnossa. Pikkulintujen ääniä. Pikkulintuja ei jaksa vanha kisuli enää kiusia.

Tuo pieni olento on Onnista mielenkiintoinen. Kutsuvat sitä Ilonan pikkuveljeksi. Söpö ja äänekäs. Onni haluaa kokeilla samalla tavalla pötköttelyä ja potkimista.

Olipa mukavia päiviä! Heihei Ilonan perhe. Matkani taitaa jatkua maaseudulle. Ihan kuin jostain kuuluisi muu, ammuuuuu! Se tarkoittaa eläinten kielellä, että tervetuloa!

Kuinka Kum-Maa onkaan tämä kevät

Marjatta Kurenniemen kirjan Kuinka Kum-Maa päähenkilö Pikku Pau keksii jotain kaikenmaailman pöpöjen aiheuttamien tylsyyksien tainnuttamiseksi.

Mekin ajattelimme täällä päiväkodilla, että vaikka emme nyt yhdessä pääse sukeltamaan mielikuvituksen metsiin, aikakoneisiin ja mitä kulloinkin meillä sattuisi olemaan työn alla, voisitte tehdä sen kaiken omissa kodeissanne?

Ehkä tarkemmin katsottuanne huomaatte, että kotonakin asuu saunan lauteiden alla pikkuinen tonttu, joka tykkää mellastaa öisin hiljenneessä talossa? Ehkä hänestä olisi iloa? Tai kodin takapihalta voisi löytyä postipupun konttori, mihin voi jättää postia, että hän voi jakaa sitä metsän väelle. Tai edes erityinen postipuu saattaisi olla siellä teidänkin suunnilla? Erityisesti teidän pitää muistaa laittaa postia Talvijättiläiselle, Pakkaspojalle ja Lumikuningattarelle, että heidän aikansa alkaa olla pikku hiljaa lähteä ja antaa Kevätkeijun tulla. Muistatte kai Kevätkeijun? Hänhän näyttää kaukaa katsottuna tuolta:

 

Muistatteko, kun näimme Kevätkeijun eräänä aamupäivänä, kun kävelimme jonkun matkaa ohi sataman, kiipeilypuun, oravametsän, siilipensaan, yli Pierupöksypeikon sillasta ja sitten hökkelin ohi ja kaarisillan yli? Se oli se kerta, kun hän oli jättänyt meille herkkujakin metsään. Teidän kannattaa tutkia tarkkaan lähimetsänne, sielläkin saattaa olla kupposellinen marenkeja ja lusikkaleipiä!

 

Ehkä Kevätkeijun jälkeen alkaa olla jo aika, kun me taas tapaamme ja voimme ottaa kiikarit ja katsoa muuttolintuja yhdessä. Paistamme sitten tietysti makkaraa siellä lammaspolun päässä olevalla nuotiopaikalla. Muistatteko viime keväänä, kun siellä oli myös villihevosia? Roisto ja Peto. Ehkä he ovat tänäkin keväänä. Siellä oli myös mahtava puro. Sellaisia on varmasti teidänkin metsissänne!

 

Äläkä unohda etsiä Männiäisten aarteita! Muistatteko, kun löysimme kultarahakirstun lattialautojen alta ja söimme ne kaikki !

 

 

Tai sitä ihmeellistä kertaa, kun takapihalla kasvoi limonaadipuu! Poimittiin kaikki ja kyllä oilvat hyviä !

 

Sellaisia ihmeellisiä asioita voi löytää milloin vain ja mistä vain, kun alkaa seikkailla !

Keväthuuto kannattaa myös huutaa!  Metsät ja vuoret pitävät jos huudat sellaisena päivänä, kun aurinko paistaa oikein lämpimästi ja kutittaa sinun nenääsi. Ehkä se sattuu vielä jäätelöpäivänä, koska jäätelö sopii sellaisiin päiviin. Muista siis ottaa myös jäätelöä, joka perjantai, pari annosta ainakin. Se on tosi hyvä lääke moneen vaivaan, sanoi meidän lääkäri!

 

Jos sinulla ei ole oikeaa jäätelö voit tehdä leikkijäätelöä. Se on myös hyvää !

 

Tiedekerhossa olisimme tehneet myös oikeaa pehmistä, mikä onnistuu mainiosti myös kotona, kun pihalta löytyy vielä lunta. Käytä mahdollisimman kylmää lunta ja rumpsutteluun tarvitset aikuisen kaveriksi. Se on oikein hyvä taukojumppa etätöissä pakertavalle isolle ihmiselle. Tässä linkki tiedejäätelön tekoon. Se onkin ainoa kokeemme jota on lupa maistaa !

 

http://www.ejippo.fi/teemat/tutki-ja-ihmettele-ihmeelliset-olomuodot

 

Kum-Maa maan tarinoita voit kuunnella Yle Areenasta, vaikka koko perheen voimin:

https://areena.yle.fi/1-50026090

Kuulumisiin ja tapaamisiin ! Toivottaa Päivänkakkaran olennot

 

 

 

Aplodit raikaa, sirkuksen taikaa on teltta tulvillaan

Jostain syystä lapsiarjen vinkkelistä niinkin kuvauksellinen teema kuin sirkus on jäänyt päiväkotiarjessamme vuosien saatossa vähemmälle käsittelylle. Korjasimme asian vanhempainillan saldona menneessä syksyssä. Mä en kiusaa -kampanjan jatkolle tämmöinen kaikenlaisten omituisten otusten areena oli myös hyvä syvennys "kaikki erilaisia-kaikki samanlaisia"-teemakasvatukseen.

Sirkuskaravaanimme pystytti teltan pidemmäksi aikaa alakerran leikkihuoneeseen, jossa lapset saivat leikin kautta kokeilla erilaisia rooleja ja päästä estradille. Tarvittiin myös sisäänheittäjiä, lipunmyyjiä, avustajia ja popcornikojun pitäjiä. Jokaiselle onnistuttiin löytämään jotain, mieluisa tapa osallistua yhteiseen leikkiin. Yhteisesti ja yksimielisesti päätimme sirkuksen nimenkin: Sirkus Väärinpäin! Meidän sirkuksessa saa olla väärinpäin ja vaikka väärällä jalalla.

Meille on muodostunut jo perinteeksi avoin lava-tyyppiset juhlat ja lapset ovat rohkaistuneet jo pidempään tekemään omia esityksiä ja tulemaan estradille kukin omalla tavallaan. Aplodien raikuminen on iso osa sitä kaikkea hyvää mitä sirkus-sesonki toi meille ja meihin. Jokainen meistä tarvitsee aplodeja elämässään!

Sirkus ulottui värikylläisenä kädentaitoihin, akrobatian alkeisiin perehdyttiin Iisalmelaisen liikuntaseura Otteen tiloissa isompien kanssa, satukirjaston aiheisiin ja Ulla-Siskon musiikkihetkiin.

Harvinaisia yhteisotoksia Päivänkakkaran aikuisista ! Olemme niin sitoutuneet pienryhmätyöskentelyyn, että aina on joku jossain muualla menossa jonkun porukan kanssa. Pikkujoulusirkuksen pölyjen laskeutuessa pääsimme itsekin lavalle :) Vasemmalta päiväkodin johtaja Sanna Tikkanen, musiikin maisteri Ulla-Sisko Jauhiainen (tuntiopettajamme), varhaiskasvatuksen opettaja Tuulikki Huttunen (KK), vakiosijaisemme kohta valmis vakaope Reetta Könönen, lastenhoitajat Katariina Utriainen ja Marika Lasanen. Kuvasta puuttuu ihana arkemme pelastaja Anne Remes, joka auttaa päiväkodilla puolipäiväisesti kaikessa !
Kantahenkilökunta on duunannut duunia yhdessä tänä vuonna 8 vuotta! Aplodit sille !

Sirkusteluista huolimatta vaalimme aina myös ihan tavallista arkea. Jokainen päivä on lapselle lapsuus, aika mistä jää muistot, jossa opitaan ja rakennetaan niin paljon. Arki eletään aamusta myöhään iltapäivään kohtaamisissa, lahkeiden renksujen laitossa kengän kannan alle, nenän pyyhkimisessä, uunituoreen sämpylän syönnissä, uneen nukuttamisessa, jäätelöpäivässä, kadonneen lempilelun metsästyksessä.
Syksyn mittaan kaikkea tätä ynnä uimakoulua, yleisurheilukoulua, metsäretkiä, talkoita (olemme olleet mukana avokotahankkeessa, meille keijunkannonkodassa ja kota onkin tuonut meille jo monet ilot) tunteita sekä leikkiä, leikkiä ja vielä kerran leikkiä!

Lapset tykkäävät koristella itse omat voileipänsä. Kasvikset antavat voimaa ja väriä monta kertaa päivässä.
Hymyillään kun tavataan :)

Uudistumisia. Paitsi tärkeimmissä asioissa.

Silmiin osuu silloin tällöin kahdeksan vuoden takaiset SWOT- analyysit, erilaisia ilmoituksia ja hakemuksia sekä itseämme varten kootut mind mapit siitä millainen tulevaisuuden päiväkoti voisi olla. Yllättävän moni asia on paikoillaan. Kaikki alkuajan tärkeimmät arvot ovat pysyneet muuttumattomina arjessa, kuten lapsentahtisuus, maaseutumainen elämänmeno, syli, musiikki, liikkumisen ilo <3 Onko kaiken aina pakko muuttua? Ei. Mutta meidän seinien oli aika uudistua. Toteutimme sisustussuunnittelija Emilia  Kareninan avustuksella mitä ihanimman pintaremontin päiväkodin alakerrassa. Yläkertahan on ihan viihtyisä ennestään, mutta alakerran 80-luvun kokoushuoneeksi tehdyt kuviot eivät tämän päivän esteetikkoa imarrelleet. Päiväkodin pitkäaikaisimman asiakasperheen äiti huomautti ohimennen keväällä, että voisimme tehdä Onnelin ja Annelin tapaisen tuulahduksen ja siitä se sitten lähti. Kuvat kertokoon söpöstä värimaailmasta enemmän kuin tuhat sanaani :) Kiitos Emilia Åman ja Rakennusliike Meserak ja Sanna S. ideasta ❤

Ilmoitamme avoimista ovista talven mittaan, kunhan löydämme sopivan ajankohdan kutsua kaikki vanhat ja uudet Päivänkakkaralaiset viettämään jäätelöpäivää näiden herkullisten seinien suojassa :)

 

Uusi porttikin saatiin. Se on täydellinen kopio elokuvan kahden pienen tytön kodin portista, jossa he asuvat aivan kahdestaan, ilman yhtään aikuista ;) 

Takapihalle on syksyn aikaan myös muutettu. Nimi postilaatikossa kielii siitä. Olen kyllä tavannut hänet ja hän on ihana. Kirjoittelee rakkauskirjeitä kaikille tarvitseville -tarpeesta tosin hän päättää itse ;) 

Olemme mukana kiusaamisen vastaisessa MÄ EN KIUSAA -kampanjassa ja sitä myöten olemme leikin kautta syksyn ajan tuoneet teemaa lasten mietteisiin. Paras lääke kiusaamisen vastaiseen elämään on se, että ketään ei jätetä ikinä yksin. Ei edes peikko violettia, joka on oudon värinen jopa peikoksi tai rölliä, joka haluaa olla tuhma. 

Perinteinen sadonkorjuu on lisäksi mahtunut syksyyn. Kasvimaa, omenapuut, marjapensaat ovat muuttuneet hilloiksi, mehuiksi, kakuiksi, piiraiksi. Sadonkorjuutorilta saimme taas huomattavan summan lahjoitettavaksi paikallisille lapsille, jotka tarvitsevat ainakin näääin ison leegopakkauksen <3 Lisäksi olemme musailleet Ulla-Siskon ja omien hoitotätien johdolla, uineet, osallistuneet yleisurheilukouluun, lukeneet lempikirjojamme ja perustaneet kaupan nimeltä Mansikka-jäätelö  ja nukkekodin kaupan, jossa myydään rautaa ja talonrakennustavaraa. Unilla vieläkin jokainen haluaa hierontaa hierontapallolla ja silloin taataan oma henkilökohtainen hellyyspalanen jokaisen päivään. Niidenkin, jotka reippaasti porskuttelevat hoitopäivän läpi eivätkä pyydä apua edes vetoketjun laittamiseen. Hellä kosketus onkin hyvä kiusaamisen ja kurjuuden karkoittaja, suosittelemme sitä isoina annoksina teille muillekin!  

Sadonkorjuu on aina todella riemukasta puuhaa. Leikimme, että olemme perunalomalla, kuten Huvikumpulaisetkin tekevät.

Oliko tässä punajuuripenkissä muka joku viiva miihin siemenet piti kylvää? Luovuuden puolella kasvoikin paremmin, joten taas aikuinen oli väärässä :)

Kuva keväiseltä perunanlaitolta. Lapsi opastaa lasta. " Katso, nämä valkoiset idut tulevat aina ylöspäin!" <3

 Shhhh…. naapurin omenapuulla.

Tuoreeltaan omenasaalis pilkkeiksi. 

Voi jee tätä hillosokerin määrää ! 

Ei ole itsetehdyn herukkamehun voittanutta! Saako tätä lisää? Ja lisää? Ja lisää? Mehumaija eli KONE oli todella mahtava juttu lasten mielestä. Kiitos marjoista Auli, Matti, Oula ja salainen puutarhanne!

Ihanaa, että sataa!

Meillä on monia lemmikkejä tontilla, joille kukaan ei ole allerginen ;)

Uusiksi asiakkaiksi kiinnostuneet, laittakaa hakemus sähköpostiin (paivakotipaivankakkara@gmail.com) tai soitelkaa 🙂. Kuluva talvi on täynnä ja hakemusten perusteella seuraavakin talvi, mutta lapsiperheiden elämäntilanteet elävät niin paljon pitkässä ajassa,  että AINA KANNATTAA HAKEA kodikkaan Päivänkakkaraperheen uusimmiksi jäseniksi ❤

Toivottelevat tutut tädit ;
Sanna, Katariina, Tuulikki ja Marika 

Aristoteleen jalanjäljillä. Miten paljon mahtuu pienen elämään ?

Arjen pedagogiikkaa - kosketuksia käsitteisiin.
Joukko matematiikan käsitteitä on tullut tehokkaasti tutuiksi viikonpäivien nimissä talven mittaan. Vaihdamme viikonpäivänimet kausittain teemoihin sopiviksi. Lajituntemusta on syvennetty metsän eläinten, kukkasten, lintujen, hyönteisten, meren elävien jne. sektoreilla.  Mäyrä-maanantai vaihtuu lapsen suussa sulavasti meduusa-maanantaiksi ja kuvan sekä toistojen kautta opitaan nimeämään asioita laajemmin sekä maistellaan alkukirjainta.

Alkuvuoden teemoiksi valitut tiede, teknologia ja tunteet ovat palvelleet laajalla kirjolla päivittäisiä tekemisiä ja tilanteita. Tutkimisen ja tuntemisen taidot ovat ulottuneet jokapäiväisiin tilanteisiin. Lasten kyky sanoittaa asioita ja osoittaa ihmetystä pintaa syvemmältä on karttunut. Tutkija Jenni Vartiaisen väitöskirjan mukaan varhaiskasvatusiässä aloitettu tiedekasvatus parantaa oppimistuloksia myöhempinä kouluvuosina. Lisäksi olemme kokeneet, että pieni maalaiskaupunkimme tarvitsee tänne juurtuneita eläinlääkäreita ja insinöörejä sekä saman alaviitteen alla toimiva lukio kiinnostuneita opiskelijoita. Päivänkakkara kantaa näin oman kortensa seutukunnan elinvoimaisen tulevaisuuden kekoon.

Tunnekasvatuksen johtoajatuksena on kasvattaa lapsia pärjäämään ryhmässä erilaisten toimijoiden kanssa ja kunnioittamaan myös toisenlaisia tapoja olla olemassa. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia, meidän ei tarvitse olla ristiriidattomia, meidän tulee vain oppia pärjäämään yhdessä. Harjoittelemme sanoittamaan tunteita ja huomaamaan toisen hienot ominaisuudet niin leikkihuoneen myrskyjen kautta kuin pöytäteatterin tai animaatiokäsikirjoitustenkin avulla. 

Kulttuuritaloon tutustumisretkellä pääsimme tekemään ihan oikeita töitä, mainostöitä. Parasta olivat ehkä pyörivät tuolit ja kahvihuone. Saimme avaimenhaltijan avulla katsoa lukittujen ovien taakse koko talossa. Katsomon alla oleva pimeä luola sai mielikuvituksen laukkaamaan ;)

Päiväkodin esitteestä tuli tämän reissun myötä valtavan hieno. Paljon hienompi kuin se edellinen aikuisten tekemä. Erityiskiitos Aulille jälleen kerran lasten käden jäljen vaalimisesta <3

Myös Maitohorsmalaiset maistoivat palasen multimediaihmettelyä, kun omakuva siirtyi johtoja pitkin tietokoneelle ja siitä paperille ja lopulta omisssa käsissä omaksi voimahahmoksi. Hahmojen seikkailut pöytäteatteriareenalla keskittyivät hyvään kaveruuteen ja arjen tilanteiden ratkaisumalleihin.

Tämän kevään uutuus on ollut 5-vuotiaiden tiedekerho. Yläkoulun matemaattisten aineiden ope Marjo Knuutinen on ollut todellinen helmi yhteistyökumppaniksi. Lapset ovat iloinneet jokaisella viidellä kokoontumiskerralla täysin rinnoin. Kaikki käsitellyt aiheet kemian ja fysiikan alalta ovat olleet inspiroivia ja monet ovat halunneet tehdä töitä toisen kerran vielä kodeissaankin. Äidit ja isitkin ovat sitten toivon mukaan päässeet muistelemaan kerran koulussa opittuja asioita ja yhdessä tekeminen on varmasti aina kivaa !

Maatilojen tekniset vimpaimet tulivat tutuiksi retkellä Maitoahon lypsyasemanavettaan. Asiantuntijaoppaana päiväkodin isä, viljelijä Mikko Kemppainen. Museoretkellä olemme palauttaneet mieleen lypsykarjan hoidon ammoisina aikoina ja vierailukohteissamme eri maatiloilla olemme päässeet näkemään varsin monialaisesti miten maito saadaan tankkiin tänä päivänä. Kaikkein mieluisinta on ehkä kuitenkin jokaisella tilaretkellä ruokkia eläimiä. Lapset kantaisivat heinänkorsia ja rehua paljon pidempään kiitollisten vastaanottajien eteen kuin mitä retken aikataulu koskaan antaa myöten.

Tekniikkalelut ovat löytäneet koko talon väen pienimmistä isoimpiin. Erilaisissa rakennussarjoissa on syntynyt upeita teoksia hienosti ohjeita noudattaen tai aivan omina innovaatioina. Mönkkäreitä, pilvilinnoja, titanikkeja jne.

Alkuvuoteen on kuulunut uuden oppimisen lisäksi perinteisiä vuotuisjuhlia, luonnon kiertokulun ihmettelyä ja tietysti leikkimistä. Olemme ottaneet leikille jopa kokonaisia viikkoja kalenterista. Kasvatamme niillä viikoilla ystävyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, mielikuvituksen lentämisen iloa ja tosiaan harjoittelemme sitä kaikista tärkeintä -ihmisenä ihmiselle olemista, yhdessä pärjäämistä.

Viljo Tavaratalosta talven hauskin menopeli mäkeen ☺

Kävelemme yleensä joka paikkaan. Se ei ole ollenkaan kurjaa. Luonto vaihtaa meille maisemaa ja kulkupelit pulkista potkupyöriin inspiroivat.

Päivänkakkara täytti tänä keväänä jo 7-vuotta ❤

Esikoululaiset tulevat eskareistaan meille kuljetuksella puolen päivän jälkeen. Pienet menevät silloin päivälevolle ja talo on rauhallisimmillaan. Syödään välipalaa ja rupatellaan. Useimmiten esikoululaisetkin lepäävät tunnin kirjan parissa ja lyhyen hiljaisuuden viettäen. Monikin saattaa vielä nukahtaa. Joinain päivinä emme lepää pieluksissa vaan lepuutamme sieluamme mukavien puuhien parissa. Olemme askarrelleet, uineet, retkeilleet, tiedekerhoilleet. Tänä vuonna olemme lukeneet tarkkaan Ronja Ryövärintyttären ja sen vuoksi aiomme muuttaa viimeisellä viikolla Karhuluolaan 😉 iltapäivähoitoa olemme tarjonneet niille esikoululaisille, jotka ovat olleet meillä jo valmiiksi hoidossa.

Kaupungin varhaiskasvatusväen ja kirjaston tuottama "todellinen prinsessa" teatteriesitys oli ihana ja mieleenpainuva. Kiitos siitä !

Yläkoulun ope on löytänyt meidän väelle sopivan perspektiivin 😀

Avoimet lavat ovat suosittuja tapoja tehdä juhliin ohjelmaa.



Itse tehdyt lautapelit ovat olleet huippujuttu. 

Eeron lemmikki, emon hylkäämä karitsa oli meistä kaikista heti sydäntä särkevän ihana ❤ 

Tipetointi-pipetointi on todella tarkkaa puuhaa. Työn alla tilavuudet sokerisateenkaaren avulla.

Joka talvi on tuotava ainakin yhdesti rantapippalot sisälle piristämään pitkää kaamosta.



Maitohorsmien ykköstärkeä tehtävä on löytää ystävä ja oppia leikkimään.



Ja Maitohorsmathan leikkivät. Hyvin vielä helmikuussa Korvatunturia jos hyvälle tuntuu.

Pelastusharjoitusten jännittävää tunnelmaa Palomies Samin kyydissä !

Välineet tutuksi jo pienestä pitäen.

Rantahiekkaa keskellä talvea. Kuinka ihanasti se lämmittääkään ;)

Ronja Ryövärintyttären innoittamana muutimme todellakin keväällä Karhuoluolaan yhdeksi päiväksi ja mitä muuta söimmekään kuin lohta ja luonnon antimia.

Karhuoluolassa  sai käydä myös esikoululaisten lisäksi myös päiväkotilaisista isoimmat. Onneksemme Roisto ja Peto sattuivat juuri laiduntamaan lähettyvillä ja he antoivat meidän kaikkien tulla selkäänsä <3



Roolileikkien hurmaa. 

Syödään luonnosta. Kuvassa vuorossa hiirenkorvat.

Välillä on aikuisenkin vuoro heittäytyä seikkailuun. 

Isommat lapset tykkäävät hirveästi pienistä hattarapäistä Maitohorsmien puolella.

Haloo, Päivänkakkarassa ! Mitä saisi olla? Ai hyviä hoitopaikkoja? Kyllä meiltä löytyy! Seuraavan kerran syksyllä 2020. Kyllä siellä on jo muitakin, mutta jonoon kannattaa kyllä tulla aina ! Kuulumisiin 😘