valehtelisin jos väittäisin...

Neljä vuotta sitten päiväkodin avaamiseen oli enää muutama tunti jäljellä. Katson valokuvia ensimmäisestä keväästä. Joukko ihan ensimmäisiä hoitolapsia istuu puolivalmiin eteisen penkillä ulkotamineissa ja nauraa räkänaurua. Ekana tulleista hoitolapsista perheineen olemme saaneet pitää yhteisössämme tähän päivään yhtä vaille kaikki, kaikki nämä vuodet. Nyt neljän vuoden jälkeen, nuo aloituksessa eläneet, silloin alle 3-vuotiaat ihanat, vielä vauvanpulleat, ovat kasvaneet yli esikoulun ja alamme saatella heistä useimmat perheet jo toisiin ympyröihin. Lapsen hoito-oikeus päiväkodissa päättyy siihen kesään, kun hän aloittaa syksyllä ekaluokan.
Hoitajalle tulee ikävä. "Valehtelin jos väittäisin, ettei se kiinnosta mua ollenkaan." Surutyö on saatava tehdä ennen kuin uusi elämä täyttää vapautuvat paikat. Itken ja muistelen. Aloitan itkemisen jo hyvissä ajoin, että olen jo ammatillisen rauhallinen sinä päivänä, kun vilkutamme viimeisen kerran ikkunasta.Tiedän kyllä tällä työkokemuksella, että pikku hiljaa ihmissuhteiden kudelmat täyttävät tyhjentyneet sopukat. Mutta jokainen perhe ja lapsi on ollut ainutlaatuinen, eikä toista samanlaista tule vastaan enää milloinkaan. Sydämeen jää aina jälki, jokaisesta siellä olleesta. Jokaisesta kenen kanssa olen saanut iloita, nauraa räkänaurua, jonka kanssa olen kokenut löytämisen ilon, jäätelöpäivän, onnistumisen, jonka pipiin olen puhaltanut, jonka ikävän itkusta märät kasvot painanut omaa olkapäätäni vasten. Puhumattakaan vanhemmista. Jotka tuovat ja vievät. Joskus kepeämmällä katseella, joskus väsymyksen harmailla silmillä. Iloiten rakkaimpansa jälleennäkemisestä. Surullisena eroamassa. Painamassa lapsen syliin. Kantamassa kiukkuista ovenkarmit kaulassa ulos portista. Ärsyyntyneenä etsimässä kadonnutta sukkaa ja unikaveria. Hajamielisenä kuulemassa söikö, kakkasiko, nukkuiko, oliko kaveria. Toivomassa, että hoitaja sanoisi enemmän. Myötätuntoa. Kaikesta on voitu puhua ja ottaa puheeksi. Olemme saaneet hengenheimolaisia ja soulmeittejä. Näen miten jokainen tekee parhaansa. Arjen hyväksi. Lapsen hyväksi. Toivon, että useammin myös itsensä hyväksi.

Lapsia oli ekalla viikolla kuusi. Tänään kirjoilla 30 :)

Vuodet ovat jättäneet jälkensä myös seiniin :)

Onneksi ystävyys jää käteen ja se meistä huolehtii <3

Kiitos frendit !

 

Muista isoja ja pieniä ystäviäsi 14.2.2016

 

Ei kukaan pärjää yksin täällä, ei kukaan haluu yksin jäädä. 

 

Kiitos isoille, pienille sekä karvaisille

vierellä kulkijoillemme,

saattajille,

suklaapuodille opastajille,

pahan pois puhaltajille,

tähtipölyn kudelmille !

 

Tänä vuonna lasten joulukalenterista eli Killen ja Tiinan taikarasiasta ilmestyi katsaus joulukoristeiden historiaan. Kerroimme ajasta, kun jokainen perheen jäsen sai oman pienen kuusen ja sitten siitä, kun sähköjä ei vielä ollut ja joulu valaistiin kynttilöin sekä siitä, kun kaikki oli lopussa ja koristeet tehtiin sota-aikana siitä mitä sattui olemaan saatavilla. 1960-luvun muoviset kimalteet syrjäyttivät luonnonmateriaalit ja taas nykypäivänä ihmiset pitävät kauniina myös sitä kaikkein vanhinta.

 Lapset tykkäsivät joka "luukusta" ja ikkunan ylle Tuulikin asettelema orsi täyttyi kauniisti joulun lähestyessä. Tänään se on täynnä ja jokainen lähtee ansaitulle joulutauolle ainakin muutamaksi päiväksi. Joulutervehdykset on viety henkilökohtaisesti kaikkein tärkeimmille eli metsän eläimille, naapurin Pekalle ja Virranrantaan sekä Veikkolaan. Joulumieli on ollut helppo tutuissa kuvioissa saavuttaa ja toivomme siitä ripauksen kaikkiin koteihin tämän tervehdyksen myötä!

 

 

Kille ja Tiina ovat Auli Vaalaman ihanat huovutustyöt, jotka lapset ovat vuosien varrella itse tarinoineet ja nimenneet. Ensin tuli Kille ja seuraavana jouluna Tiina  Jos lapsenne kyselevät minne tonttukaksikko on tänä aamuna kadonnut jälkiä jättämättä, voitte muistuttaa salakäytävästä saunan lauteiden alla ;) Siellä suunnalla voisi olla kotitonttujemme koti ...

Työkasvatus

Päiväkodissamme on ollut alusta alkaen itsestään selvää pyrkimys arkiseen yhdessä tekemiseen lasten ja aikuisten kesken. Päiväkotipäivän ei tule olla niin erillinen saarekkeensa irti ihmisten normaalista elämänmenosta, vaikka isossa ryhmässä touhutaankin. Yhdessä tekeminen ja sillä tavalla toisten ja ympäristön huomioonottamisen kyky kasvaa ja kehittyy, jalostuen jossain vaiheessa toivon mukaan luonnolliseksi osaksi lapsen toimintaa. Työskentelyssä tämän ikäisten kanssa on luonnollisesti varmistettava tekemisen ilo, vapaaehtoisuus ja turvallisuus, mutta monenlaisia reittejä pitkin päämäärään on mahdollista mennä ja se on sallittua. Olemme hyvin avoimia lasten omille nikseille tehdä asiat joskus toisinkin. Yleensä huomaamme, että lapsen valitsema reititys saa ainakin vedet valumaan silmistä, kun asiat ovatkin ykskaks vähemmän totista torven soittoa.



Esimerkiksi jos tehtävänä on siirtää heinäpaaleja paikasta toiseen, voi tehtävään ottaa tuntumaa ensin vaikka näin :D Lopulta voit tulla siihen tulokseen, että mitä nuita edes siirtämmään, antaa olla tuossa :D

Sadonkorjuujuhlan järjestelyjä edellistä särmikkäämmin :D

Sadonkorjuuta pellolla...

... puutarhassa...



...ja metsässä!

Nämäkin mustikkamarjat ovat ottaneet jotain ainakin suuhunsa :D

Tekemisestä syntyy ilo ja tunne siitä, että minäkin olen tärkeä osa tätä kaikkea.

Silti levätään ja leikitään; vaikka puussa, pullapiknikillä, karitsakarsinassa tai muuten vaan kikatellaan majassa.

 

Työarjen vastapari on juhlat. Perinteinen sadonkorjuujuhla syyskuussa oli jälleen kerran kaunis, iloinen ja mieleenpainuva antimineen, ohjelmineen ja osallistujineen:

 

 

@Auli Vaalama

Syksyllä vietettiin myös prinsessabileitä. Ritareiden linnan juhlat odottavat vielä tulevaisuudessa. Sukupuolisensitiivisyys näkyy meillä lapsen kiinnostuksen kohteiden huomioimisena ja mukaan ottamisena toimintaan. Tasa-arvo ei mielestämme tarkoita sukupuolettomuutta vaan reiluutta ja kaikkien huomioon ottamista.

Hyvänä lisänä rekvisiittavarastoon oli Emiisa Knuutisen touhuama hääpukuliike Niinattaren ( www.niinatar.fi) oikeiden kruunujen lahjoitus. Olimme mykistyneitä ja kiitollisia !

Aina ei olla kruunu päässä, vaan näistä tytöistä saattaa tullakin maailman parhaita palonaisia!  Kysy, vaikka Kiuruveden paloaseman miehiltä, jotka kävivät kylässä yhtenä koleana marraskuun aamuna.

Värikästä joulun odotusta kaikkiin koteihin <3



Kesän loppuja!

Kiitos kukkapenkin päivänkakkaroista Anneli-Ammulle :)

Päivänkakkarat pullistelevat taas pörhöllään valmiina ottamaan vastaan pienet rakastajat ja ei-rakastajat uuteen kauteen! Tämä syksy mennään vanhoilla tutuilla kasvoilla, koska eskareiden paikat täyttyivät vanhojen asiakkaiden uusimmista pienokaisista <3  Jonossa etusijalla luonnollisesti ovat pikkusisarukset jo hoidossa olevien lasten perheistä. Muuten isojen ja pienten jono kulkee ilmoittautumisjärjestyksessä. Jonoon kannattaa asettua aina! Paikat vapautuvat yhtä yllättäen, kuin maitolasi kaatuu lasten lounaspöydässä :D

Tuulikki on palannut äitiyslomalta ja tuttu tätikaarti käyttää mielikuvitustaan, maalaisjärkeään, kaikkia seitsemää aistiaan ja jokaista viittä raajaansa lasten päivien parhaaksi. Jatkamme edelleen pienryhmätoiminnan moodissa eli jokainen täti on sitoutunut työskentelemään myös yksin oman pikkuryhmänsä kanssa. Näin lasten saama huomio paranee, toiminta kohdentuu tarkoituksenmukaisemmin sekä meluhaitat pienenevät. Tästä tyylistä on tykätty alusta alkaen.

Pienestä ponnistetaan <3 Annin kisuvauvat olivat kylässä.

Päiväkodin  yhteisö on myös kovin tuttu naapureineen ja yhteistyökumppaneineen, joista olemme kovin kiitollisia. Päiväkodin Eija-mummu ja Pekka-ukki ovat tainneet saada seuraa Irja- ja Leena-mummuista, joilta saatiin ihanat lettukestit kesän alussa :) Kauppahallin sedät puolestaan raahasivat lapsille majan toiselta naapurilta, joka nyt ilahduttaa takapihan varjossa meitä varmasti ympäri vuoden. Ja marjapensaat olemme saaneet myös syödä tyhjiksi naapureiden pihalta. Puhumattakaan lelulahjoituksista. Kyllä meillä oikeasti on tuolla Maitokujan suunnalla hyvät oltavat!

Myös maatilayhteistyökuviot sekä Lahnasen Purolaan ja Mäenpäähän ynnä Rapakkojoen Kärkkäisten lammastilalle ovat hyvinkin ennallaan. Kummilehmä Joulukka poiki meille Nallevasikan, joten elämä jatkuu :)

Hupsista! Heppa tuli kylään :D Ihana päivä: lapsia ja eläimiä <3 Kuva: Auli Vaalama

Uutena yhteistyökumppanina tänä vuonna vierailimme Niemiskylässä Liejun tilalla, jonka rantasaunalla saatiin viettää mitä mukavimmat juhannusjuhlat. Juhannusvastoja jo toista kertaa oli kanssamme tekemässä kuuluisa päremestari Veikko Penttinen sekä Anjan Antti-ukki. Kasvimaa Viljo-Tavaratalon pellolla on myös laitettu maa- ja kotitalousnaisten myötävaikutuksella. Päiväkodin pienviljelijät ovat isojen tapaan kärsineet huonosta kesästä ja viime kesän mahtisato jää haaveeksi, mutta jotain varmasti nostetaan vielä sadonkorjuutorille myytäväksi. Sadonkorjuun tuotto annetaan entiseen tapaan Tansanian kummilasten koulunkäyntiin.

Juhannusvastojen teossa myös Anneli ja Yrjö, Liejun vanhapari olivat isona apuna.

Juhannusjuhla-ateria grillistä kyllä maistui :p

 Harrastuspuolella talven yhteistyössä jatkavat tanssiopisto Uusikuun Kaisu Ulander nykytanssitunnein noin joka toinen viikko, Ylä-Savon musiikkiopiston vauvamuskari ja isojen kantelemuskari torstaisin sekä kansalaisopiston Soitan väreistä-pianotunnit keskiviikkoisin. Uinti- ja luisteluvuorot tulevat talveen entiseen malliin. Kesäkaudella pidimme myös yleisurheilu- ja jalkapallokoulut yhteistyössä seurojen edustajien kanssa. Tavoitteemme on, että lapsi voi harrastaa mahdollisimman monipuolisesti päiväkotipäivän sisällä, jolloin iltapäivät/illat vapautuvat perheen omaan aikaan.

Iltalypsyn kukko keittää meille vieläkin hyvää puuroa, keittoa, kastiketta ja paistia.  Käsittelemätön luomu- ja lähipainotteinen ruoka lie syynä siihen, että iso joukkomme porskuttaa terveenä ja virkeänä päivästä toiseen ?

Yhteistyökumppaneiden listaa voisi jatkaa vielä melko tavalla. Emme aiokkaan pärjätä yksin nyt emmekä tulevaisuudessa. Tarvitsemme teistä jokaista!

Meillä hoidetaan myös sylissä. Pienimmillä käytössä kantoreppu, jossa on hyvä ottaa myös pienet nokoset <3                 Kuva: Auli Vaalama              

Kiitos ja kaunista syksyä toivottavat tuttavallisemmin Kakkarat ;)

Pitkästä aikaa kunnon talvi!

Joka alkoi joulun (ja joulupukin) odotuksella :)

Tuolta kaukaa kuuluu jo aisakellon kilinää!
(Kuva: Auli Vaalama)

Ja jatkui talviurheilulla. Tänä vuonna emme päässeet omaan rantaan luistelemaan, mutta ladut sitä vastoin olivat hyvässä kunnossa. Luistimia tylsytimme jäähallissa.

 Maaliskuun hankiaiset antoivat ihan uuden ulottuvuuden koko ulkoiluun.

Muumien hiihtokoulun aa ja oo on kaatumisen jalo taito. Asenteella siis!
Tässä viskareiden taidonnäyte.

 Pulkkailua omalla ja naapurin pihalla tuhatsatamiljoonapluskilometriä.

 

Onneksi on näitä talvisia juhlapyhiä,
kuten Ruunebergin päivä.
Saa hyvän syyn täyttää ja tyhjentää taikinakippo :p

 



Ja muutenkin hyvä ruoka ja parempi mieli. Yleensähän herkuttelemme Iltalypsyn lähi- ja luomuruokaan painottuvilla tuotteilla kaiket päivät.
Erityisesti mykyrokka on oikeasti suosikkiruokaa :)






Seuraavassa kuvassa olemme Sinisessä Helmessä nauttimassa laskiaslohikeittoa isäntien pöydässä :) Oula-poika kävi oikein erikseen pokkaamassa Kaija-emännälle, että
"kylläpä on hyvää ja maistuvaa keittoa!"
Siniseen Helmeen toivomme visiittiä toistekin. Oli hieno matka menneisyyteen.

 



 

Leo antoi hyvät kyydit hoijakalla!

 

Lapset osallistuvat inspiraation mukaan päiväkodin arkisiin ylläpitotöihin.
Raskaiden lumitöiden jälkeen (trampoliinin tyhjennys) maittaa paussi,
missäpä muualla kuin Kauppahallin baarissa :)
   

Kuitenkin alettiin sitä kevättä toivoa jossain vaiheessa, mutta Lumikuningatar oli kadottanut muistinsa, eikä enää tiennyt mihin oli laittanut syksyllä kevään avaimet :(

Onneksi rohkea ryhmämme pelasti tilanteen, löysi kaiken tarpeellisen ja kevään merkit alkoivat näkyä heti seuraavana päivänä!

Tässä urhea Iiro kapuaa korkealle puussa häämöttävän jäätimantin hakuun,
jonka sisällä oli tärkeääkin tärkeämpi kartta.

Vaikka suunniteltua ohjelmaa on paljon päivissä ja kuukausissa, emme ikinä unohda leikkiä.

Leikki parantaa ja kasvattaa.

Tässä pikkumies on laittanut eläimet pötkölleen ja lähtenyt itse vielä konehommiin.

 Ilmeestä voi päätellä, että ehdottomasti tosi on kyseessä ;)

Ihana iloinen talvi ihmeellisen mukavassa yhteisössämme
 täynnä kaikkea sitä mitä lapsen elämässä pitääkin olla!

Samanlainen aina on sydän lapsien.

Tänä syksynä päätimme ajatella kansainvälisyyttä hieman laajemmin. Nivoimme koko syksyn matkaksi maapallon ympäri.
Syyskuun lopun sadonkorjuujuhlaan liitettiin hyväntekeväisyysteema Tansanialaisten kummilasten muodossa. Kiuruvetinen sairaanhoitajaopiskelija, Maria Lind oli meidän yhteyshenkilönä samaiseen lastenkotiin, jossa hän suoritti omaa opiskeluunsa liittyvää harjoittelua. Hänen kauttaan linkityimme Art in Tansanian sponsoreiksi ja saimme päiväkodillemme kaksi kummilasta; 5-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika. Molemmat puoliorpoja köyhän perheen lapsia, joilla oli toive päästä kouluun. Keskustelimme lasten kanssa voisimmeko lahjoittaa kasvimaamme tuoton tähän kohteeseen ja se oli yksimielisesti kaikista hyvä ajatus. Viskarit saivat kunnian toimia kauppamiehinä ja -naisina, vaikka ihan kaikki hinkuivat rooliin. Ensi vuonna sitten seuraavat kauppiaat eli tämän perusteella auttaminen ei jää tähän :) Mainittakoon, että se päivä, kun sato käytiin korjaamassa viimeistä porkkanaa myöten, oli ehkä syksyn kylmin ja kurjin päivä. Kävelimme kasvimaalle jäisen tihkusateen keskellä ja kaivoimme saalista märästä maasta. Siinä vaiheessa, kun joka ikisen rukkaset olivat läpimärät oli pakko lopettaa työmaa ja siirtyä eväiden pariin sateen ja tuulen suojaan. Kotimatka taitettiin taksilla. Pienillä multanaamoilla oli silti hymy herkässä :p

Ei jää 2010-luvun lapsikaan kädettömäksi, vaikka tuulessa ja tuiskussa perunaa nostetaan. Iso peukku näillekin emännille :D

Kummilasten lisäksi olemme tutkineet maailman karttaa ihan koko alalta ja sivunneet kaikkia maanosia musiikin, kätten töiden ja tarinoiden kautta. Olemme puhuneet siitä millaista lapsen elämä on toisaalla ja miten paljon meillä on sellaista mistä voimme kiittää ja olla iloisia. Ilahdutukseksi Tansanian lastenkotiin on lähdössä myös paksu pino lasten piirustuksia ja kirjeitä. Vastapostia tietysti kovasti postilaatikkoomme odotellaan!
Sähköpostiin (joka ei tietenkään ole yhtä hienoa, kuin paperikirjeet) saimme kuitenkin jo kuvan Daudista ja Jaspinista uusissa koulurepuissaan. Kuva tuli lastenoikeuksien päivänä ja jotenkin siinä mielessä lämmitti erityisen paljon. Lapsen on tärkeää päästä kouluun muuan muassa siksi, että on tärkeää tietää, että 1+1=2 <3



Daudi ja Jaspin vasemmalla uusien koulureppujensa kanssa :)



Haluamme opettaa lapsille, ettemme ole yksin. Huomioimme myös lähiympäristöä pitkin vuotta. Kesällä mm. kävimme ojentamassa kasvimaamme jättikurpitsoita mukaville tonttinaapureillemme. Joulun lähestyessä ilahdutamme myös läheisen vanhainkodin väkeä sekä tietysti metsän eläimiä <3