Väliaikarapsa

Yle Puheessa kätilö kävi läpi synnytystarinoita, kun ajelin postikorttimaisemassa Maitokujan avoimien ovien päivää valmistamaan. Tuli niin elävästi mieleen se alkukipu, kun esikoista tehdessään jo puhalteli ja oli tyytyväisen ylpeä, että kestää tämän vielä, mutta ei ollut aavistustakaan, että vähän enempikin painetta siellä on vielä luvassa. Luulen, että tämä Päivänkakkara on juurikin nyt näissä alkukivuissa. On kiirettä, painetta ja tutinaa puntissa, mutta mieli on hyvä. Avoimien ovien päivä lykkäsi meidät mukavasti tämän hetken tavoitteeseen ja päikky alkaa olla nyt puolillaan.Hoitoajoista riippuen voidaan vielä katsoa tilannetta ilmoittautumisten kohdalla, jos joku tarvitsee keväälle paikkaa, mutta tällä setillä olisi hyvä aloittaa ensimmäiset kuukaudet. Muodostaa pihalle polut ja katsoa mitenkä siellä käytännössä parhaiten kuljetaan. Sen jälkeen lisätä paikkoja vähin erin syksyä kohti. Sepä se lienee se loppurytinä, arjen pyörittäminen naperoiden ja aikuisten odotusten, toiveiden, tarpeiden, lakien ja asetusten liekassa. Joku kävijöistä väitti, että olemme ainakin innoissamme ja se onkin ihan totta. Ei pilata hyvää draivia kauhukertomuksilla, vaan eletään tämä synnytys optimismin, meidän persoonien ja elämänkokemusten kanssa oman näköiseksi ja iloitaan sydänjuurillamme siitä mitä tästä syntyy. Se onkin sitten jo toinen, useamman vuoden tarina se ;)

Lämmin kiitos kaikille muistaneille! Varsinaiset avajaiset myö pietään sitten, kun on enemmänkin iloa silmälle eli suht valmista, sitten otetaankin kermakahvit ja -kaakku :p