"Voi, minä odotan jo talvea! Ja minä ja minä ja minä... Haluan hypätä lumeen, kaivaa tunnelin, laskea mäkeä...." Lapset miettivät haikeina vuodenaikaympyrän kohdalla aamupalaverissa. Parhaimmat muistavat ehkä 2-3 talvea elämästään, pienimmät kanssahuokailijat eivät ehkä vielä ensimmäistäkään :)
"Tuolla se kohta on, on ohitettu jo nuo sienet ja kohta ollaan joulukuusessa, sitten on lumihiutaleiden vuoro!"
Talvea odotellessa syksy on viipynyt kaupungin suloisimmilla tienoilla pitkään, harmaana ja vettyneiden kurahousujen painoisena lastina kuten myös auringon kajastuksessa kuulaana ja kauniina. Olemme kärkkyneet jokaisen jääriitteen äärelle tutkimuskepein aseistautuneina ja saappaan varret pitkällä. Olemme malttamattomana aloittaneet metsän eläinten talviruokinnan, vaikka sulasta maasta pikkuystävämme varmaan saisivat noukittua itsekin vielä evästä.
Päivänkakkaran seitsemäs syksy on katsonut monien oppimisen alueiden sisältä erityisesti luontoon ja sitten tunteisiin. Ilmastoraportin varjossa voimme tarjota lapselle erityisesti tunnesuhteen luontoon. Toivoen jopa rakkaussuhteen <3
Tunnekasvatusmateriaalimme JukkaHukkakin on metsänasukki. Hänellä on erilainen takki, josta toiset häntä kiusaavat. Myös pienen vihreäasuisen vaaksanmittaisen Onnimannin Metsän Suloisimman Paikan eläinystävillä on jännitteitä ilon, onnen ja yhteenkuuluvuuden tunteiden lisäksi. Eläinhahmojen, tarinoista tuttujen ja itse luomiemme kautta, tunteita ja niistä seuraavia tapahtumia on voinut ottaa puheeksi. Sanoittamista ja ilmentämistä eri tasoilla, paljon puhetta, taaperoista jo eskariin valmistautuviin. Tavoitteena, että oppisimme tunnistamaan tunteita itsessämme ja vieruskaverissa, ryhmässä ja pärjäämään niiden kanssa. Sietämään, lohduttamaan, piristämään... "Huomaatko miten kaveri ei selvästi tykkää tuollaisesta?" "Huomaatko, että kaveri haluaa nyt olla rauhassa?" "Huomaatko miten hienosti teit, me kaikki ilahduimme?" "Harmittaako sinua koska...?" "Huomaatko, ettemme pärjää kovin hyvin ilman toisiamme?"
Päivänkakkarassa toivotaan, että meillä kasvattavat aikuiset jaksavat lapsen tunnemyrskyt vahvemmin ja selkeämmin kuin pieni, vasta elämäänsä ihmisten maailmassa harjoitteleva. Meidän repliikkeihin ei pitäisi kuulua esimerkiksi "älä itke" tai "ole reipas" vaan ennemminkin haluaisimme osata kiittää lasta siitä luottamuksesta, kun hän uskaltaa tuoda surunsa meidän kaikkien jaettavaksi tai kiittää siitä, että hän osaa piirtää rohkeasti omia rajojaan ja sanoo, etten tee tätä hommaa, tämä ei ole minun juttuni, en pidä tästä. Toki kannustaen kasvattamaan omaa aluettaan pikku hiljaa ja kokeilemaan tunteitakin laajemmin. Onnistumisen ilo potkaisee aina itsetuntoa vinhaan nousujohteeseen, joka kantaa yleensä kauan ja pitkälle.
Itsetunnon ja -tuntemuksen vahvikkeeksi olemme ottaneet kosketuksen. Aikuiset hierovat ja silittävät lapsia päivittäin päiväuniajan yhteydessä. Lapsi määrittää itse miten: "masusta, selästä, jaloista, jalkapohjista, kaikkialta..." Joulukuussa avautuvat joulukalenterin luukutkin tulevat antamaan lahjaksi kosketuksen.
Lapsen oikeuksien päivänä tätä kirjoittaessa pari lapsen oikeuksien missiota voisi olla :
1. oikeus tunteisiin
2. oikeus tulevaisuuteen.
Lapsen oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja ennen kaikkea hyväksytyksi. Tuntea itsensä niin ihanaksi, että sinäkin iso ihminen haluat koskettaa minua hellästi ja katsoa lempeästi, hyvillä silmillä. "Tule sellaisena kuin olet" ilmentyy joka ainoassa päivässä lasten kanssa ja rakkaudella haluaisimme osata vaalia näitä hetkiä, sanottuja sanoja, kurtistettuja kulmia ja väläytettyjä hymyjä. Lisäksi lapsen oikeus uskoon ja toivoon siitä, että tätä kaunista maata on jalkapohjien alla elinkelpoisena vielä hänenkin elämänkaarensa mitalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti