tiistai 27. joulukuuta 2011

Alun alku

Alun alkaenhan se meni niin, että joskus 2010 vuoden paikkeilla
kokoelma mammalomailevia äiti-ihmisiä vietti yhteistä päiväkahvihetkeä keskustelun sormeillessa tuttuun tapaan niin kasvatusta, työtä kuin tulevaisuuttakin. Jostain syystä alkoi kuulostamaan sille, että epäsuoran suorasti enempi kuin yksi meistä oli pohtinut oman kasvatusyksikön perustamisen mahdollisuutta joskus, jossain, jonkun kanssa ja ehkä tai ei sitten kuitenkaan...
Syitä tämän tyyppiseen pohdintaan löytyy helposti lastensuojelun arkea eläneeltä. Kaikki lapset ovat ansainneet lapsen oikeudet ja lapsuuden, johon kuuluu ennen kaikkea huolettomuus, kun tietää, että joku muu huolehtii ja huolehtii varmasti. Siten lapsi voi olla vapaa seikkailuihin, uuden oppimiseen ja kepeään iloon, jotka puolestaan synnyttävät oman näköisen, mahdollisuuksia täynnä olevan tulevaisuuden.
Vanhemmuus ja kasvattajana toimiminen sen sijaan ei aina tunnu kepeälle, helpolle ja yksinkertaiselle, vaikka kyse onkin loppujen lopuksi ihan perusjutuista, sellaisista jotka kaikki oikeasti tosi hyvin voivat osata.
Sitten pohdimme myös tätä maaseutua, Kiuruvettä, josta jatkuvan "mitä täältä puuttuu" urputtamisen sijaan olisi huomattavasti hedelmällisempää löytää vahvuudet ja ottaa ne voitoksi. Kiuruvesi on maaseutukaupunki, jossa kaikki on lähellä. Lapsilla on metsää, vettä ja polkuja kivenheittojen päässä siinä missä ohjatun harrastamisen kehtojakin. Kiuruvedellä on myös vielä yhteisöllisyyttä, johon kuuluu erilaisten aktiivisten järjestöjen ja seurojen talkoohenkinen toiminta sekä sukupolvien kerrokset. Sellaiset asiat jos jotkut ovat lapselle hyväksi ja iloksi. Kasvaa inspiroivassa ja puhtaassa ympäristössä ja päästä osalliseksi sellaisista yhteisöistä, joista voi ammentaa silmällä pitoa, oppia ja ihmettelyä koko elämänkaaren mitalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti