Hyvä aika?

Pulkka voi olla myös väärinpäin, mutta silti kannattaa harkita liikkeelle lähtemistä.

Koskaan ei ole "hyvä aika" ryhtyä uuteen. Aina on jotain päällä, jotain mistä et ole vielä toipunut tai jotain saattaa olla ehkä tulossa. Lapset opettelevat pois vaipoista, lapset ovat uhmaiässä, lapset aloittavat koulun, puolisolla on vaativia kuvioita, oma kuntokuuri pitäisi aloittaa viimeistään tänä vuonna,  omat vanhemmat
sairastavat....  Samaa keskustelua olemme käyneet kaikki nämä vuodet kolmen äidin-yrittäjän-työntekijän- vaimo -tyyppien kanssa. Tyyppien, jotka vuosikymmenen alussa venyivät vuorotyön arjessa, lastensuojelutyön haasteissa, haaveillen yhdessä äitiydestä, töistä ja normiarjesta, sitten joskus. Jouduimme puolivahingossa käsittämään, että onni on otettava joskus omaan käteen, vaikka ei olisikaan se kuuluisa "hyvä aika". Ei pitäisi, nyt pitäisi, olisinpa tiennyt, onneksi emme tienneet... Joskus voi myös tulla se hetki, kun on jo liian myöhäistä, vaikka ikuisena optimistina siihen on vaikea uskoa, mutta elämän ja kuoleman lait eivät katso aina hyvää tahtoa.

Olemme saaneet oppia, että haasteita pullollaan oleva arki on otettava elämäntavaksi. Ei ole olemassa parempaa aikaa, vapaapäivää ja etelänlomaa jolloin elämä alkaa, vaan se on tässä ja nyt ja tämä kaikki kuuluu siihen. Kuuluu ja tulee kuulumaan, koska se kaikki on meille tärkeää. Oikeasti tärkeää. Se on tullut tärkeäksi. Emme odota enää aikaa "sitten kun".

Lisäksi olemme oppineet, että asioille, joihin haluaisimme kiirehtiä, jotka eivät suostu ilmentymään arjessa heti käskystä, vaikka miten moukaroisi, on annettava aikaa tapahtua. Päivät kuluvat, kuukaudet ja joskus vuodetkin. Viisi vuotta on lyhyt aika yrityksen ja perheen historiassa, mutta se on riittävän pitkä siihen, että jotkut alkuaikojen harmaita hiuksia tuottaneista palikoista saattavat siinä ajassa loksahtaa lopulta oikeisiin muotoihinsa lähes itsestään. Tehtävät alkavat jakaantua oikeille tekijöille ja 4-vuotias luopuu vihdoinkin tutista (mutta ei vieläkään nuku omassa sängyssä). Yrittäjä-äiti-työntekijä-vaimo-ihmisen elämäntapa  on juuri sen verran ydinfysiikkaa, että siinä on koko ajan, jotain mitä et voi määrätä, mutta kaikki on kuitenkin hallittavissa -sillä kuuluisalla maalaisjärjellä. Ja siitä mille et mahda mitään, voit selvitä, eniten siksi, että et ole yksin. Jokaisen meidän elämänhistoriasta, työhistoriasta ja koulutuksista on ollut hirveästi apua, mutta kuitenkin juuri se työ ja eletty arki on tekijöitänsä opettanut.

Laskiaistiistaina, Tuulikin ottama kuva meidän ihanien 5-vuotiaiden mäenlaskusta pysäytti ajattelemaan, että viisi vuotta on mennyt tosi vinhasti hyvässä luisussa. Fysiikan lait vetää rekeä eteenpäin eikä pysähtyminen ole kunnolla edes mahdollista. Pohja on onneksi muodostunut jämäkäksi ja kuitenkin sopivan myötäileväksi, joten meno on kuitenkin aika tasaista. Laskuvälineet ovat löytyneet meille sopiviksi. Uusiakin avoimin mielin testaillaan.  Työasusta näkee, että jotain on tehty; rapatessa on roiskunut, välillä on olleet sörsselit pahemminkin sylissä, mutta siitäkin on selvitty vähintäänkin hyvän huumorintajun turvin.

Eilen katselin 3-vuotiasta hoitolasta, joka ilman sukkia pelkissä kalsareissaan teputteli päivällispöytään. Lapsi oli kuin kotonaan ja kas, niin minäkin (tosin minulla ei ollut aukollisia kalsareita). Hyvä hetki ei olekaan vain seuraavan elämän luxusta vaan se on tässä ja nyt, siinä pikkukaverin päivällispöydässä, tarjotussa tilaisuudessa, viiden harmaan sävyn täyttämässä talvipäivässä.

Hyvässä luisusssa, vaikka pylly edellä puuhun!

Oho. Pulkka unohtui, mutta pääasia, että suunta on alaspäin ;)

Joskus on sitä luxusta !

Ja jos joskus jännittää, että mitenkähän tästä selvitään, huomaa, ettet oo ikinä yksin <3