Helsingin sanomat uutisoi 20.9.2023 artikkelissaan kuinka entistä suurempi osa lapsista aloittaa päiväkodissa alle 3-vuotiaana. Myös yksivuotiaita on päiväkodeissa aiempaa enemmän.
Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen uusin tutkimus kertoo, että suomalaisvanhempien mielestä 1,5 vuotias on tarpeeksi vanha osallistumaan päivähoitoon.
Tutkijat eivät halua eritellä yksiselitteistä ikää sille, milloin lapsi on valmis päiväkotiin vaan enneminkin nähdään tärkeäksi miten lapsen tarpeisiin vastataan, olipa hän minkä ikäinen tahansa. On tärkeää pohtia myös millaiset valmiudet ympäristöllä on vastaanottaa pieniä lapsia.
Pieni lapsi tarvitsee ensisijaisesti perushoivaa eli syliä, pukeutumis-, syöttämis- ja vessa-apua. Lisäksi hän tarvitsee auttamista ryhmän jäsenenä. Toiminnan täytyy voida olla joustava pienten lasten eri tahtiin kypsyvien valmiuksien suhteen.
Pienen lapsen hoivassa korostuu turvallisuuden tunne, jonka yksi kivijalka on se, että hoivaaja ja lapsi tuntevat toisensa. Jo pienellä lapsella on valmiudet solmia suhteita perheen ulkopuolisiin aikuisiin. Hoitajien vaihtuvuus haittaa kiinteän suhteen muodostumista.
Pienten lasten päiväkotiarjen rakentamisessa myös hoitopäivien pituudella on väliä. Työelämän tulisi taipua joustavavasti perhe-elämän eri vaiheiden tukemiseen. Ei voi olla niin, että pienten lasten vanhempia venytetään loputtomiin vain työelämän hyväksi. Lapsilähtöinen ajattelutapa on myös työelämässä tarpeen. Se ei tarkoita sitä, että lapsi sanelee arjen rytmin, vaan sitä, että aikuinen kodissa, työantajana, päiväkodissa asettuu lapsen asemaan ja tekee ratkaisuja myös siitä tulokulmasta. Koko perheen tulee voida tuntea selviytyvänsä ja olla hyväksytty.
Varhaiskasvatus sisältää lapsen koko kasvuyhteisön. Se on matka yövuoteelta aamutoimien kautta päiväkodin eteiseen ja takaisin iltapäivällä kotiin ja vapaa-ajan pariin.
Päivänkakkarassa hoidetaan myös alle 3-vuotiaita lapsia. Meillä on perinteisesti ollut heitä noin 4 kerrallaan pienempien Maitohorsmien ryhmässä, jossa loput paikat täytetään 3-4-vuotiailla. Olemme uskoneet omahoitajamalliin koko toimintamme ajan. Mitä pienempi uusi aloittaja on, sen varmemmin hän viettää päivänsä vain yhden hoitajan ja pienen lapsiryhmän kanssa niin kauan kuin hän itse osoittaa kiinnostusta laajentaa reviiriiään. Lapsi osoittaa sen katseella, hymyllä, lähelle tulemisella, jolloin tiedämme, että aika on valmis. Alussa omahoitaja on vastaanottamassa lasta sekä viettää hänen kanssaan hoitopäivän kaikki vaiheet loppuun asti. Alku voi kestää päiviä, viikkoja ja joskus jopa kuukausia. Aina olemme todenneet, että panostus tähän hetkeen voittaa luottamuksen ja turvallisuuden tunteen, jolloin lopulta aina katsomme itsenäistä ja rohkeaa ryhmän jäsentä, joka voi leikkiä kenen tahansa kanssa ja pyytää apua keneltä tahansa aikuisista. Pävänkakkaran viisi vakituisen henkilökunnan aikuista, tutut sijaiset ja pysyvä lapsiryhmä ovat turvallinen ja kohtuullisen kokoinen paketti osaksi pienenkin lapsen arkea.
Panostamme pienen lapsen aloitukseen myös päiväkotiin tutustumisvaiheessa. Perhe voi itse vaikuttaa miten pitkän ajan viettää ennen hoidon aloitusta päiväkodin arjessa mukana lapsen kanssa. Suosittelemme myös omasta kokemuksesta tietynlaista tapaa lähtötietojen valossa. Kodista tutut tavat ovat pienelle aluksi tärkeitä ja ne pyritään järjestämään. Ruokailun ja nukkumisen rituaalit ja rutiinit sekä kodista rakkaat esineet voivat tulla alussa vahvasti mukaan ja pieni voi pikku hiljaa kasvaa päiväkotiryhmän yhteisiin käytänteiisiin. Myös isompien sisarusten läsnäolo samassa talossa antaa mahdollisuuden pienen aloittajan tankata läheisyyttä tutulta perheen jäseneltä päivän aikana.
Yksikkömme pienuus ja henkilökunta tekevät toiminnasta joustavan. Pystymme päivän mittaan huikkaamalla sopimaan muutoksista.
Varhaiskasvatuspaikka voi näin parhaimmillaan ruokkia ja vahvistaa monipuolisesti lapsen kehitystä myös taaperosta alkaen. Kuitenkaan päivähoidon ja kotihoidon mustavalkoinen vastakkainasettelu ei ole tarkoituksenmukaista. Ne eroavat monella tasolla toisistaan ja keskenään. Olot niin kodeissa kuin päiväkodeissa ovat hyvin erilaisia.
Varhaiskasvatustaipaleella vanhempien ja henkilöstön yhteistyö on avainasemassa lapsen kotiutumisessa työarkeen. Päivittäinen rupattelu ja säännölliset pidemmät juttutuokiot rakentavat suhdetta myös kasvattajien välille, jolloin yhteistyö tutuksi tulemisen myötä muuttuu parhaimmillaan avoimeksi ja mutkattomaksi. Lapsen toiminnan lukeminen päiväkodissa sekä kotona on hyvä mittari tietää miten lapsella päiväkodissa menee!
