perjantai 27. toukokuuta 2016

Liikuntakasvatuksesta

Tavallinen harmaa talvipäivä. Ohjelmassa retki kirjaston satutunnille. Ensin tienylitys aikuisen lähellä ja parin kädestä kiinni pitäen, mutta sitten, kun päästään jalankulkijoiden alueille, kävelyteille ja pihoille voi turvallisesti koettaa muutakin kuin matalan sykkeen köpöttelyä tasaisella maalla.
Kuinka monta askelta lapsi ottaa enemmän kipittäessään molemmat kateetit edestakaisin samaan aikaan, kun aikuinen valitsee suorimman reitin pisteestä aa pisteeseen bee hypotenuusalta ? Oikea vastaus on PALJON! Ja niin lapsen pitääkin. Kieppuminen, pyrähtely, äkkikäännökset, hyppääminen, kiipeily, kieriminen ja kaatumiset tuovat kasvavaan kehoon niin paljon hyvää voimaa, taitoja ja ennen kaikkea iloa ja pirteyttä, että se kannattaa aina kun vain on mahdollista!

Lukion pyöreät penkit ovat haasteellinen tasapainotehtävä.

Näiden lumikasojen takana olevilla auramiehillä on taatusti omiakin lapsuusmuistoja !
Ylös alas ylös alas. Kuinka monta kertaa ? Hiukset märkänä hiestä!

Satutunti alkaa, viimeinen hyppyyy! ÄnyyteeNYT!

Tavallisen harmaan arkipäivän satutunti sai punaisia ja pirteitä eläjiä hyvin suoritetun matkan ansiosta,
joka olikin vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä ! 

Tämän tyyppinen liikkuminen on arkeamme. Päivään varataan kylliksi aikaa aina kuin mahdollista mennä mutkien ja mäkien kautta perille. Valitsemme mielellämme lasten sanoessa "linnuntien" ja olemme "tups vain" perillä!
Vai menikö kolme tuntia ?
Ps. Maitokujalta Virranrantaan ja takaisin olemme todistetusti saaneet kulumaan kolme tuntia, ihan huomaamatta ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti