torstai 28. helmikuuta 2013

Päivänkakkaran synnytystuskista on kulunut nyt hyvä tovi. Ehkä jossain vaiheessa tunsimme kipuakin, mutta sen rinnalla paljon iloa, jännitystä ja unelmaa. Kesäkuussa saimme kuvioon mukaan hyvän doulan, lastentarhanopettaja Tuulikin, joka on auttanyt meitä kulkemaan suoremmin kohti omia arvojamme vastaavaa arkea.
Nyt vuoden kuljettuamme, voimme ehkä sanoa olevamme ensimmäisen asteen valmiita. Meillä on 4 työntekijää kentällä ja lapsia on kirjoilla 25. Loppu vuoden vapaat paikat ovat myös varattuja. Arki on löytänyt monia meille ominaisia uria. Rauhallisuus, kiireettömyys, lapsen oikeudet ja maaseutu ovat arvoina edelleen läsnä jokapäiväisessä elämässä ihan niin kuin tuon kokoisen pirpanaporukan kanssa se vain on mahdollista. Myös opiskelijatyönä toteutettu työhyvinvointiin liittyvä kartoitus kertoi henkilökunnan voivan erinomaisesti. Lapsienkin huulilta mukavaa palautetta on kuultu monissa muodoissa, kuten "kylläpä äiti valitsi meille hyvän hoitolaitoksen" tai "tää on meidän perhe" taikka "meillä on kaikki hyvin :)"...
Lapselle tärkeistä rutiineista  pidetään tietyllä tavalla kiinni, mutta joustoa tunnelmien ja toiveiden mukaan toteutetaan. Epäsäännöllisen säännöllinen arki alkaa edelleen yhteisellä aamiaisella ja tunnelmien haistelulla. Joskus lapset ovat tulleet jo varhain ja väsyneinä, joskus kaikilla on maanantai, joskus jokaisen nenä vuotaa, joskus kaikki haluavat heti leikkiä ja joskus on joskus... Meillä lapset saavat jatkaa aamulla unia jos vielä kovasti nukuttaa. Kuuden nurkilla tulijoita nukuttaa varmasti ja olkkarin sohvatuolista kuuluu ensimmäisen sadun jälkeen helposti tasainen tuhina :) Puuron jälkeen alkaa isoilla isojen jutut ja pienillä pienten. Isoilla on enemmän ohjattuja hetkiä ja aamupäivä on pidempi. Pienempien kanssa harjoitellaan yhdessä olemista, leikkiä ja maistellaan pieniä tuokioita. Pikkuiset ovat syöneet lounaansa ja aloittavat päikkärit, kun isot vasta saapuvat lounaspöytään. Tällä tapaa yhdessä tilassa oleva meteli voi olla paljon matalampi. Usein jaamme ryhmän kolmelle aikuiselle, jolloin esimerkiksi viskarit eli meidän "heinäkerholaiset" saavat ihan omaa toimintaa.
Kaikki päivät ovat varmasti erilaisia. Vuorohoitomaisuus tuo lapsia taloon pitkin päivää ja ruuhkahuippu on päikkäreillä. Siinä hujakoilla kun ensimmäisiä jo haetaan, toisten päivä vasta alkaa. Päiväkodissamme kaikki lapset lepäävät omissa sängyissään sadun ajan. Uskomme levon tarpeeseen, vaikka uni ei kaikille koskaan tulekaan. Jokaista lasta pyritään myös silittämään, hellimään ja huomioimaan jollain tapaa tässä kohtaa. Meidän nukkari on oikeasti ihan rauhallinen.  Sadun jälkeen katsomme, että kaikki ovat oikeasti rauhoittuneet, jonka jälkeen nukkumatin unohtamat jatkavat leikkejä. Uneliaimmat kolistellaan hereille n 14.30 mennessä. Vauvelit voidaan nukuttaa suomalaiseen tapaan ulkona vaunuissa!
Viikkosuunnitelma rakennetaan myös läsnäololistaa silmällä pitäen. Musiikki, liikunta ja luonto pyritään sujauttamaan jokapäiväiseen arkeen eikä pelkästään tuokioiden varaan. Näin myös vuorohoidon rytmissä elävät lapset saavat osakseen yllytystä kaikkien viitekehyksiemme osa-alueilta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin leikki ja leikin aika. Uskomme, että luova leikki ja mahdollisuus omaehtoiseen tekemiseen synnyttää todella tulevaisuuden tulen kantajia, yrittäjiä ja innovaattoreita. Leikki antaa myös mahdollisuudet ymmärtää ja oppia sen kaikkein tärkeimmän eli ihmisenä toiselle ihmiselle olemisen aakkoset.



Kaikki yhteistyökumppanimme, tukijamme ja ne rohkeat perheet lapsineen, jotka ovat tarttuneet yhteistyöhön kanssamme ensimmäisenä elinvuotenamme ovat olleet ihmisiä ihmisille. Olemme saaneet tuntea nahoissamme sen, että ilman Teitä me emme kerta kaikkiaan olisi pärjänneet.
Niin iso sydämen muotoinen kiitos monelle <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti