Ensimmäiset viikot!

Päivänkakkaran arki alkoi torstaina 1.3.2012 tutustumisen merkeissä. Ensimmäiset lapset olivat ja elivät talossamme äitien ja isien saattelemina, mutta varsin pian jokainen osoitti halua jo jäädä itsenäisesti leikkimään Päivänkakkaran kapineilla. Puolen päiväkodin verran paikkoja vie aluksi yhdeksän lasta, jotka ovat tulleet tai tulevat vähin erin mukaan toimintaan. Näin on mahdollistettu oman aikuisen aika kullekin uudelle tulokkaalle ainakin ensimmäisten itsenäisten tuntien ajaksi, jotta turvallinen sopeutuminen lähtisi mahdollisimman hyvin käyntiin. Sopeutuminen ja turvallisuuden tunteen kehittyminen on yksilöllinen ja pitkäkin projekti jokaisella lapsella, mutta sitä on pyritty tukemaan rutiineilla, ajalla, joustamisella, tutuilla aikuisilla ja hellyydellä.
Kasvukipuja on havaittu myös hoitajien omissa lapsissa, vaikka äiti onkin lähellä. Äidin jakaminen uusille kasvoille on ollut välillä melko dramaattistakin, mutta kaikelle aikansa, myös heille.

Sylejä, kuuntelevia korvia ja käsipareja ei koskaan ole lasten kanssa liiaksi, siksi olemme ikuisesti kiitollisia harjoittelijasta, Piritasta, joka alalle halukkaana on tullut harjoittelemaan tulevaisuuden uraansa täällä meillä. Jokainen uusi taito tarvitsee lukemattoman määrän toistoja ja kädestä pitäen neuvontaa, jolloin olemme pohtineet, että useampiakin vapaaehtoisia aikuisia voisi olla toiminnassa mukana. Harjoittelijoiden lisäksi jokunen päiväkodin mummu tai ukki mahdollistaisi henkilökohtaisen ohjauksen yhä useammalle. Tässä asiassa olemme ajatelleet lähestyä paikallisia eläkeläisjärjestöjä.

Tästä on hyvä jatkaa kehitteillä olevien ja kehittelemättömien ideoiden ja aatosten saattelemana kohti kevätaurinkoa! Lisää tästä ja kaikesta muusta Päivänkakkaran tupareissa 31.3.2012 klo 10-12.